Heipähei pitkästä aikaa! Viimeset viikot Burlingtonissa oli yhtä kaaosta, tentteihin piti lukee jatkuvasti ja siinä samalla piti yrittää vielä nähä kaikkia kavereita ja viettää vikoja päiviä ja pakata. Pakkaaminen oli helpommin sanottu ku tehty, päädyin lähteen Burlingtonista kahen matkalaukun ja miljoonan muovipussin kanssa koska olin päättäny että ostan laukun vasta nykistä. Viime lauantaina oli siis aika sanoo heihei Burlingtonille, josta ihan mukavasti ehti muodostua kodin tapanen neljässä kuukaudessa. Ihan järjetön ikävä tulee koko paikkaa ja etenki kaikkia ihmisiä, vielä ei sitä ikävää oikein oo ees tajunnu ku oon menny pää kolmantena jalkana eteenpäin.
Tällä hetkellä istun bussissa jossain päin Baltimorea määränpäänä Washington DC. Päätettiin Nickin kans että pakkohan sitä nyt on pääkaupungissa käydä joten tehään tällanen pikavisiitti, nyt illalla sinne ja perjantaina anivarhain takasi New Yorkiin jossa pidän majaa uuden vuoden aattoon asti. Ja tattadaaaa! Nään Kerkon vihdoin ja viimein ylihuomenna eli jouluaattona, oikein mainio joululahja on se :) Varsinki nyt vikoina viikkoina on ollu ihan mieletön ikävä ku tietää että kohta nähään. Kivaa päästä näyttään sille New Yorkia nyt ku oon ite jo ehtiny tutustua kaupunkiin. Hassua tosiaan viettää joulua täällä, jos joku ois pari vuotta sitten sanonu että tuun oleen joulun 2010 Manhattanilla nii enpä ois kyllä uskonu! Katotaan mitä tulee, koitetaan pitää suomiperinnettä yllä koska Antti ja Minna saapu mestoille eilen, tiedossa jouluateria neljän hengen voimin siis.
Huomasin tuossa eilen muuten että ei Manhattankaan kovin suuren suuri oo, törmäsin nimittäin kadulla ihan sattumalta pariin aasialaistyttöön jotka oli Burlingtonissa vaihdossa myös. Kävi ilmi että ollaan samassa hotellissa yötä toisistamme tietämättä! Aika mäihä, eihän täällä ookkaan ku se n. 2000 hotellia!
Mut tässäpä tältä erää, alkaa akku loppua joten parasta vaan julkasta tää teksti ja alkaa ootella Washingtoniin saapumista. Puolisen tuntia vielä ois jälellä matkaa. Huomenna onki sitte hektinen päivä ku yritetään nähä kaikki mahdollinen yhden päivän aikana. Mut juttua taas lisää toivottavasti parin päivän päästä jos löydän jostain kunnollisen netin.
Heipa!
torstai 23. joulukuuta 2010
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
Amerikkalainen terveydenhuoltojärjestelmä...
...toimii!! Ainakin Vermontin Yliopistossa. Oon ollu kipeenä nyt parisen viikkoo joten soitin tänä aamuna yliopiston terveydenhuoltoon klo 9.50. Lääkärin huoneeseen astuin klo 10.22, suhteellisen nopeaa toimintaa sanoisin:D Terveydenhoitaja aloitti ottamalla ylös tietoja ja pian paikalle tuli lääkäri joka jatkoi hommaa. Koko ruljanssiin meni yhteensä kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen marssin resepti kourassa yläkerran apteekkiin hakemaan lääkkeet poskiontelontulehdukseen. Nyt napsitaan siis antibiootteja tää viikko. En ois just nyt kaivannu minkäänlaisia sairasteluja tähän, tokavikaa viikkoa mennään ja lopputentit puskee päälle. Yhdestä selvisin jo kunnialla ja ens viikolla ois vielä kolme. Luennot loppuu kaikkien osalta tänä torstaina ja sen kunniaksi järjestetään jokasyksyinen ja -keväinen Naked Bike Ride. En vielä ihan tarkkaan tiedä tapahtuman konseptia, luultavasti luvassa alastomia ihmisiä pyörällä tai ilman. Vielä on muutama hetki aikaa harkita omaa osallistumista:D Mut jos osallistun niin etin kyllä jostain käsiini suomenlipun..
Saatiin vihdoin ja viimein myös lunta tänne, oli jo aikakin! Nyt on pari päivää tuiskuttanu ihan kunnolla ja maa alkaa olla valkonen. Loppuviikoksi on luvattu lisää lunta ja myös pakkasta mikä on hyvä, tällä hetkellä pitää rämpiä melkosessa sohjossa. Perjantaina oon luultavasti menossa Stoween testaan uusia lautakenkiä, en malta oottaa! Huippua päästä lautaileen ja koska oon siinä aika surkee, Ian lupas opettaa :) Alla kuva mun ikkunasta viime viikolta, nyt lunta on jo paljo enemmän!
Nyt hautaudun kuitenki peiton alle ja alan nukkuun. Oon nukkunu tosi huonosti pari viime yötä ku on ollu pää niin kipee ja siks kukun nytki ylhäällä keskellä yötä. Koitan kirjotella taas pikapuoliin lisää, en kuitenkaan lupaa mitään koska oon huomannu että joka kerta ku lupaan juttua jostain nii en sitä kirjota:D Siispä sanon vaan hyvää yötä mulle ja huomenta sinne Suomeen!
Saatiin vihdoin ja viimein myös lunta tänne, oli jo aikakin! Nyt on pari päivää tuiskuttanu ihan kunnolla ja maa alkaa olla valkonen. Loppuviikoksi on luvattu lisää lunta ja myös pakkasta mikä on hyvä, tällä hetkellä pitää rämpiä melkosessa sohjossa. Perjantaina oon luultavasti menossa Stoween testaan uusia lautakenkiä, en malta oottaa! Huippua päästä lautaileen ja koska oon siinä aika surkee, Ian lupas opettaa :) Alla kuva mun ikkunasta viime viikolta, nyt lunta on jo paljo enemmän!
Nyt hautaudun kuitenki peiton alle ja alan nukkuun. Oon nukkunu tosi huonosti pari viime yötä ku on ollu pää niin kipee ja siks kukun nytki ylhäällä keskellä yötä. Koitan kirjotella taas pikapuoliin lisää, en kuitenkaan lupaa mitään koska oon huomannu että joka kerta ku lupaan juttua jostain nii en sitä kirjota:D Siispä sanon vaan hyvää yötä mulle ja huomenta sinne Suomeen!
torstai 25. marraskuuta 2010
Heipat Torontolle
Vika päivä vierähti lähinnä kaupungilla pyörien ja paikkoja katsellen, Nooran kanssa piipahdettiin lisäksi vielä Royal Ontario Museumissa joka oli hieman kuin New Yorkin luonnontieeteellinen museo mutta pienempi. Tällä hetkellä raflassa Montréalissa, parin tunnin päästä lähtee bussi Burlingtoniin. Ihanaa päästä taas "omaan" sänkyyn, vaikka reissu oli hauska niin neljä yötä neljän tytön kanssa alkaa väkisinkin rassata hermoja, varsinkin kun kylppäreitä oli vain yksi:D Ja kylppäristä puheen ollen, pääsin vihdoinkin kunnolliseen saunaan!! En uskaltanut toivoa saunan suhteen liikoja Montréalin saunan jälkeen, silloinhan kyseessä oli 55 astetta ja vedenheittokielto.. Mutta toisin kävi! Sauna oli vallan normaali ja jopa lämmin, tosin vettä piti heittää juomapullolla kun nappoa ja sankoa ei löytynyt mistään. Tän saunan voimin jaksan odotella Suomeen asti!
Huomenna onkin sitten Kiitospäivä ja ollaan menossa Clintin perheen luokse Stoween kiitospäiväaterialle. Tosi kiva päästä aitoon amerikkalaiseen perheeseen näkemään miten kiitospäivää vietetään, itselläni ei ainakaan ole muuta tietoa kuin että tiedossa on kalkkunaa. Jos olosuhteet ja aika sallii niin suunnitelmissa on myös kävästä huomenna rinteessä korkkaamassa uudet snoukkakengät, Clint nimittäin asuu ihan Stowen rinteiden vieressä.
Loppuviikosta lataan kuvat reissusta nettiin heti ku saan kunnon yhteydet ja teen myös oman postauksen Niagaran putouksista. Sitä odotellessa hyvää Kiitospäivää!
maanantai 22. marraskuuta 2010
Toronto Päivä 2
Tokan päivän aamu lähti liikkeelle hitaasti mutta lopulta päästiin sängystä ylös ja kaupungille. Tarkoituksena oli katsella Toronton Jouluparaatia joka on kuulemma maan suurin, mutta joku muukin oli päätynyt samaan suunnitelmaan. Ihmistä oli kuin meren mutaa joten paraatista näkyi vaan pätkiä sieltä täältä ja lähdettiinkin pian jatkamaan matkaa. Fede halusi tutustua Casa Lomaan, joka oli jonkinlainen moderni linna tai vastaava joten kulutettiin siellä muutama tunti, ihan kivan näköinen tönö.
Linnan jälkeen hypättiin metroon ja ajettiin johonkin päin Torontoa sillä Federican kaveri oli kutsunut meidät kahville. Välissä piipahdettiin kuitenkin syömässä mäkissä ja täytyy sanoa että oli kamalin McDonald's-kokemus ikinä koskaan! Hamppari oli kylmää ja ranskikset kuivia, asiakkaiden keski-ikä n. 85 vuotta ja vessassa oli pinkki laatikko johon pyydettiin jättämään käytetyt huumeruiskut. Ällöttävää. Tästä selvittyämme pääsimme kuitenkin Feden italialais-kanadalaisen ystävän luo kahville ja tutustuimme mm. Zizoon, sekopäähän bostoninterrieriin. Kahvittelun jälkeen oli vuorossa päivän kohokohta, Pohjois-Amerikan korkein torni CN Tower (553m). Torni oli vielä vuoteen 2007 saakka maailman korkein, kunnes Dubaihin pykättiin vielä pari sataa metriä korkeampi rakennus. Hienot oli näkymät pimenevän Toronton yli ja mahassa väänsi kun seisottiin lasilattialla jonka läpi näkyi liikenne puoli kilometriä alempana!
Nyt siis taas hotellilla ja kello lähenee uhkaavasti yhtä joten olisi nukkumatin aika. Huomenna aikasin ylös sillä ohjelmassa on Niagaran putoukset! Suuret odotukset siis huomista kohtaan! Juttua purosta huomenna illalla tai viimeistään keskiviikkona ja toivottavasti kuviakin saan latailtua mahdollisimman pian. Nyt kuitenkin hyväyö kaikille!
Linnan jälkeen hypättiin metroon ja ajettiin johonkin päin Torontoa sillä Federican kaveri oli kutsunut meidät kahville. Välissä piipahdettiin kuitenkin syömässä mäkissä ja täytyy sanoa että oli kamalin McDonald's-kokemus ikinä koskaan! Hamppari oli kylmää ja ranskikset kuivia, asiakkaiden keski-ikä n. 85 vuotta ja vessassa oli pinkki laatikko johon pyydettiin jättämään käytetyt huumeruiskut. Ällöttävää. Tästä selvittyämme pääsimme kuitenkin Feden italialais-kanadalaisen ystävän luo kahville ja tutustuimme mm. Zizoon, sekopäähän bostoninterrieriin. Kahvittelun jälkeen oli vuorossa päivän kohokohta, Pohjois-Amerikan korkein torni CN Tower (553m). Torni oli vielä vuoteen 2007 saakka maailman korkein, kunnes Dubaihin pykättiin vielä pari sataa metriä korkeampi rakennus. Hienot oli näkymät pimenevän Toronton yli ja mahassa väänsi kun seisottiin lasilattialla jonka läpi näkyi liikenne puoli kilometriä alempana!
Nyt siis taas hotellilla ja kello lähenee uhkaavasti yhtä joten olisi nukkumatin aika. Huomenna aikasin ylös sillä ohjelmassa on Niagaran putoukset! Suuret odotukset siis huomista kohtaan! Juttua purosta huomenna illalla tai viimeistään keskiviikkona ja toivottavasti kuviakin saan latailtua mahdollisimman pian. Nyt kuitenkin hyväyö kaikille!
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Hyvää yötä ja huomenta
Kello 03:09, Federica ja Nicki nukkuu, ootellaan Danan ja Nooran kans pizzaa olkkarissa. Ilta oli aika mieletön, googlattiin netistä Top 10 Toronto Nightclubs ja suunnattiin numero ykköseen. Saavuttiin Club Muzikin portaille puolenyön aikaan ja siinä jonotellessa todettiin että paikkaan vaaditaan tytöiltä 21 vuoden ikä ja pojilta 25. Sisään ei pääse edes t-paidalla, saati sitten lenkkareilla. Maksettiin kiltisti $20 pääsymaksu + narikka ja kipitettiin baaritiskille. Oli kiva ylläri kun minimisumma luottokortille oli 80 dollaria! Onneksi oli käteistä mukana...
Kaiken kaikkiaan yökerho oli vallan mainio, asiakaspaikkoja 3000 ja parhaimpana iltana auki on myös yläkerta ulkouima-altaineen ja patioineen. Tällä kertaa oli tyytyminen yhteen kerrokseen. Hauskaa riitti kun seurattiin vierestä paikallisten menoa, paikka oli selvästikin se johon tultiin näyttäytymään kerran viikossa upouuden mekon kanssa. Porukka tanssi niin hillitysti ja hallitusti että päätettiin tyttöjen kanssa ottaa tanssilattia haltuun kunnon muuveilla, kerättiin aika paljo kummia katseita :D
Mut nyt tuli pizza, rupeen syömään ja sit meen Feden ja Nickin viereen haiseen valkosipulille. Hyvää yötä mulle ja huomenta sinne Suomeen, huomenna kattoon Joulupukki-paraatia ja muuta mukavaa!
Kaiken kaikkiaan yökerho oli vallan mainio, asiakaspaikkoja 3000 ja parhaimpana iltana auki on myös yläkerta ulkouima-altaineen ja patioineen. Tällä kertaa oli tyytyminen yhteen kerrokseen. Hauskaa riitti kun seurattiin vierestä paikallisten menoa, paikka oli selvästikin se johon tultiin näyttäytymään kerran viikossa upouuden mekon kanssa. Porukka tanssi niin hillitysti ja hallitusti että päätettiin tyttöjen kanssa ottaa tanssilattia haltuun kunnon muuveilla, kerättiin aika paljo kummia katseita :D
Mut nyt tuli pizza, rupeen syömään ja sit meen Feden ja Nickin viereen haiseen valkosipulille. Hyvää yötä mulle ja huomenta sinne Suomeen, huomenna kattoon Joulupukki-paraatia ja muuta mukavaa!
lauantai 20. marraskuuta 2010
Good Morning Toronto
Matka Torontoon alkoi eilen illalla kello seitsemän aikaan ja jatkui läpi yön. Puolenyön aikaan Montréalissa vaihdettiin ikivanhasta Greyhoundista upouuteen kaksikerroksiseen bussiin, jossa vietettiin seuraavat seitsemän tuntia puoliunessa. Hotelliin pääsimme heti aamulla ja aika mukavalta vaikuttaa! Neljän hengen sviitti pitää sisällään kaksi makkaria, keittiön, olohuoneen ja ison parvekkeen. Hintaa on kuitenkin vain $40 yöltä per nenä! Suunnitelmissa on kokkailla ruuat itse ja säästä sillä tavalla rahaa tärkeämpiin asioihin - kuten shoppailuun.
Parin tunnin päikkäreiden jälkeen lähdettiin tutustumaan ydinkeskustaan ja tällä hetkellä datailen Hard Rock Cafessa. Kohta takaisin hotellille ja laittautumaan iltaa varten, suunnitelmissa jonkin sortin drinkkibaari ja yökerho. Tähän mennessä jutut on ollu aika levotonta johtuen vähäisistä yöunista joten katsotaan mihin ilta johtaa! Lisää infoa tulossa yöllä tai aamulla, adios!
Parin tunnin päikkäreiden jälkeen lähdettiin tutustumaan ydinkeskustaan ja tällä hetkellä datailen Hard Rock Cafessa. Kohta takaisin hotellille ja laittautumaan iltaa varten, suunnitelmissa jonkin sortin drinkkibaari ja yökerho. Tähän mennessä jutut on ollu aika levotonta johtuen vähäisistä yöunista joten katsotaan mihin ilta johtaa! Lisää infoa tulossa yöllä tai aamulla, adios!
perjantai 19. marraskuuta 2010
Kyllä mä täällä opiskelenki...
Tässäpä hieman esittelyä kursseistani täällä, kuvituksena kuvia kampukselta:
Obesity & Weight Control
Kuten nimi kertoo, kurssilla keskitytään ylipainon ja lihavuuden syihin, seurauksiin ja hoitoon. Paitsi todella mielenkiintoinen, myös erittäin ajankohtainen kurssi niin Yhdysvaltojen kuin Suomenkin painoindeksin takia. Tiesittekö muuten että 70% aikuisista amerikkalaisista on ylipainoisia ja heistä 30% on lihavia. Tämä tarkoittaa sitä että kaksi kolmesta vastaan tulevasta jenkistä on ylipainoinen. Täällä Vermontissa sitä ei huomaa mutta ei tarvitse mennä montaakaan osavaltiota etelämmäksi kun tilastot alkavat pitää paikkaansa. Tiesittekö myös että niissä osavaltioissa joissa ylipaino ja lihavuus on yleisintä, on myös eniten McDonaldseja. Siinäpä tieteellistä korrelaatiota. Huolestuttavinta on se että myös lapsista enemmistö alkaa olla ylipainoisia. Suomalaiset eivät voi paljon elvistellä, samassa lihavuuskartassa Suomen lukemat olivat vain n. 10 prosenttiyksikköä alhaisemmat.
Nutrition Through The Life Cycle
Ehdottomasti paras kurssi millä oon koskaan ikinä ollu. Käsittelee ravitsemusta ihmisen koko eliniän aikana lähtien raskausajan tarpeista ja päättyen vanhusten ravitsemukseen. Tällä hetkellä ollaan menossa murrosiässä. Opettaja on ihan loistava, tietää todellakin mistä puhuu ja osaa myös opettaa sen opiskelijoille. Tätä opettajaa tuun kaipaamaan Suomessa. Ja jos ei mitään muuta niin ainakin nyt ettei lapselle saa sanoo että saat jälkiruokaa vasta kun oot syöny lautasen tyhjäksi.
Paras puoli täällä on se, että opettajat ovat TODELLA päteviä. Suomessa olen tottunut siihen että suurin osa opettajista on tutkijoita jotka opettavat siinä ohessa. Tietävät siis kyllä mistä puhuvat mutta pedagogiset taidot ovat vähän niin ja näin. Luennot on myös rakennettu järkevästi ja tenttejä on tasaiseen tahtiin jolloin yhteen tenttiin luettava asiamäärä ei ole mahdottoman suuri. Opettajien ja oppilaiden välinen kommunikointi on myös yleisempää täällä kuin Suomessa, joten luennot eivät ole opettajan monotonista yksinpuhelua.
Kursseja ja opettajia tulee siis taatusti ikävä kun täältä Suomeen palaan ja muutenkin harmittaa kun Jyväskylässä ei voi opiskella ravitsemusta. Se tuntuu nimittäin ainakin nyt tosi vahvasti omalta jutulta, täytyy selvittää miten voin suorittaa kursseja etänä tms.
Tällaista löpinää siis opiskelusta, kurssit alkavat kohta olla lopuillaan ja lopputentit lähestyvät uhkaavasti. Sitä ennen on kuitenkin vuorossa viikon mittainen kiitospäiväloma joka alkaa JUURIKIN NYT! Reilun kolmen tunnin päästä hypätään bussiin ja suunnataan nokka kohti Montrealia, siellä bussinvaihto ja matka jatkuu Torontoon. Suunnitteilla on yksityiskohtainen matkapäiväkirja joten tiedossa levotonta meininkiä ja huonoja juttuja, pysykää siis kanavalla!
Obesity & Weight Control
Kuten nimi kertoo, kurssilla keskitytään ylipainon ja lihavuuden syihin, seurauksiin ja hoitoon. Paitsi todella mielenkiintoinen, myös erittäin ajankohtainen kurssi niin Yhdysvaltojen kuin Suomenkin painoindeksin takia. Tiesittekö muuten että 70% aikuisista amerikkalaisista on ylipainoisia ja heistä 30% on lihavia. Tämä tarkoittaa sitä että kaksi kolmesta vastaan tulevasta jenkistä on ylipainoinen. Täällä Vermontissa sitä ei huomaa mutta ei tarvitse mennä montaakaan osavaltiota etelämmäksi kun tilastot alkavat pitää paikkaansa. Tiesittekö myös että niissä osavaltioissa joissa ylipaino ja lihavuus on yleisintä, on myös eniten McDonaldseja. Siinäpä tieteellistä korrelaatiota. Huolestuttavinta on se että myös lapsista enemmistö alkaa olla ylipainoisia. Suomalaiset eivät voi paljon elvistellä, samassa lihavuuskartassa Suomen lukemat olivat vain n. 10 prosenttiyksikköä alhaisemmat.
Nutrition Through The Life Cycle
Ehdottomasti paras kurssi millä oon koskaan ikinä ollu. Käsittelee ravitsemusta ihmisen koko eliniän aikana lähtien raskausajan tarpeista ja päättyen vanhusten ravitsemukseen. Tällä hetkellä ollaan menossa murrosiässä. Opettaja on ihan loistava, tietää todellakin mistä puhuu ja osaa myös opettaa sen opiskelijoille. Tätä opettajaa tuun kaipaamaan Suomessa. Ja jos ei mitään muuta niin ainakin nyt ettei lapselle saa sanoo että saat jälkiruokaa vasta kun oot syöny lautasen tyhjäksi.
Fundamentals of Nutrition
Perussettiä ravitsemuksesta. Kurssilla käydään läpi kaikki mahdolliset ravintoaineet hiilareista protskuun ja A-vitamiinista molybdeeniin. Osa on ihan tuttua juttua ja välillä mietinkin miksi oikein istun tällä kurssilla mutta sitten opettaja latookin taas pöytään ihan uutta asiaa. Myös tämä opettaja on mainio, eläkeikä on jäänyt taakse jo ajat sitten ja silti mies jaksaa hypellä portaita ylös ja alas, ravata ympäriinsä ja havainnollistaa kyykistelemällä miten lihakset käyttää energiaa. Tämä syksy onkin Dr. Carewn viimeinen, 41 vuotta opettajana Vermontin Yliopistossa saa kuulemma riittää :D
Exercise Prescription for Sport, Health, Fitness & Performance
Tää on myös yks mun lemppareista. Kurssi muistuttaa valmennuksen kursseja Jyväskylässä, laaditaan harjoitusohjelmaa ja niin edelleen, mutta näkökulma on eri. Jyväskylässä valittiin koehenkilöt ja laadittiin heille harjoitusohjelma sen mukaan halusiko koehenkilö kehittää kestävyys-, voima- vai nopeusominaisuuksia. Täällä keskitytään lähinnä siihen mitä pitää ottaa huomioon harjoitusohjelmaa laadittaessa eri ihmisryhmien kohdalla. Tähän mennessä ollaan käyty läpi mm. raskaana olevat, vanhukset, lapset, ylipainoiset sekä jotain sydän- tai keuhkotautia tai osteoporoosia sairastavat. Kohteena on tavalliset ihmiset, urheilijoita ei juuri käsitellä, koska jokaisen lajin kohdalla ohjelman laatiminen on kuitenkin erilaista. Eniten kurssissa pidän kuitenkin opettajasta. Mies tietää mistä puhuu, hänellä on vahvat mielipiteet asiasta ja hän myös kertoo ne. Eikä vahva irkkuaksentti pahenna asiaa yhtään:)
En tiedä muista amerikkalaisista yliopistoista mutta tässä yliopistossa kurssien vaatimustaso on kummallinen. Tekemistä ja lukemista on paljon ja hyviä arvosanoja saadakseen pitää todellakin opiskella, mutta samaan aikaan tuntuu siltä että opettajat tekevät kaiken mahdollisen että opiskelijat yltäisivät hyviin arvosanoihin. Suomessa arvosanat ovat täysin opiskelijan omalla vastuulla, jos tentti ei mene läpi tai arvosana on huono, ei ole muuta mahdollisuutta kuin käydä uusimassa tentti tai suorittaa kurssi uudelleen ensi vuonna. Täällä uusintatenttejä ei oikeastaan järjestetä ja jos kurssin yleisarvosana tentistä on heikko, opettaja antaa yleensä lisätehtäviä tai arvostelee tentin eri lailla jotta arvosanat nousisivat. Esimerkiksi edellisessä tentissäni koko luokan yleisarvosana oli aika heikko joten opettaja kysyi seuraavassa tentissä bonuskysymyksinä samoja kysymyksiä uudestaan, näillä bonuspisteillä oli mahdollista korottaa arvosanaa. Ja Nicki kertoi saaneensa 6/12 pistettä esseestä johon ei vastannut lainkaan! Opettaja oli kirjoittanut pisteiden viereen että haluaa motivoida oppilaita antamalla hieman lisäpisteitä. Siistiä:D Luulen että löyhä arvostelu johtuu siitä että koulutus maksaa täällä niin paljon. Vanhemmat maksavat kymmeniä tuhansia dollareita vuodessa lastensa opiskelupaikasta ja haluavat tottakai heidän pärjäävän hyvin. Ja jos opiskelijat saavat huonoja arvosanoja se on selvästikin opettajan syy, ei opiskelijan itsensä.
Paras puoli täällä on se, että opettajat ovat TODELLA päteviä. Suomessa olen tottunut siihen että suurin osa opettajista on tutkijoita jotka opettavat siinä ohessa. Tietävät siis kyllä mistä puhuvat mutta pedagogiset taidot ovat vähän niin ja näin. Luennot on myös rakennettu järkevästi ja tenttejä on tasaiseen tahtiin jolloin yhteen tenttiin luettava asiamäärä ei ole mahdottoman suuri. Opettajien ja oppilaiden välinen kommunikointi on myös yleisempää täällä kuin Suomessa, joten luennot eivät ole opettajan monotonista yksinpuhelua.
Kursseja ja opettajia tulee siis taatusti ikävä kun täältä Suomeen palaan ja muutenkin harmittaa kun Jyväskylässä ei voi opiskella ravitsemusta. Se tuntuu nimittäin ainakin nyt tosi vahvasti omalta jutulta, täytyy selvittää miten voin suorittaa kursseja etänä tms.
Tällaista löpinää siis opiskelusta, kurssit alkavat kohta olla lopuillaan ja lopputentit lähestyvät uhkaavasti. Sitä ennen on kuitenkin vuorossa viikon mittainen kiitospäiväloma joka alkaa JUURIKIN NYT! Reilun kolmen tunnin päästä hypätään bussiin ja suunnataan nokka kohti Montrealia, siellä bussinvaihto ja matka jatkuu Torontoon. Suunnitteilla on yksityiskohtainen matkapäiväkirja joten tiedossa levotonta meininkiä ja huonoja juttuja, pysykää siis kanavalla!
perjantai 12. marraskuuta 2010
Marraskuu 12.
35 päivää lukukauden loppumiseen
42 päivää jouluaattoon ja siihen kun Kerkko tulee New Yorkiin
49 päivää Amerikkaa jäljellä
50 päivää Ateenaan
Aika juoksee, saan itkukohtauksia koska kohta pitää lähtee pois ja riemukohtauksia koska kohta nään Kerkon, pääsen Ateenaan ja Suomeen. Hämmentävää olla näin ristiriitaisissa mietteissä. Yritän olla laskematta päiviä mutta se on vähän vaikeeta kun kämppis laskee niitä kolme kertaa päivässä ja vollottaa että kohta pitää lähtee kotiin :D
Mutta Halloweeniin. Amerikkalaisten lempparijuhlapäivä heti Joulun jälkeen oli kommelluksia täynnä. Viikonloppu alkoi normaaliin tapaan Pub Finnigan'sissa torsaina, tosin Halloween-kamat jätettiin vielä kiltisti kotiin. Perjantaina päivällä kaiversimme roadtripilta mukaan tarttuneet kurpitsat, tuli hienoja!
Illalla iski väsymys ja jäätiin Nickin ja Nooran kanssa suosiolla kotiin, katottiin leffa ja mutustettiin karkkia. Lauantaina oltiinki sitten ihan täpinöissä siitä että saadaan pukeutua Halloween-asuihin ja päästään isoihin kemuihin. Aluksi suunnattiin keskustaan pubiin joka oli täynnä toinen toistaan hämmentävämpiä naamiaisasuja. Parin tunnin päästä lähdettiin takasi kampukselle jossa oli tarkotus tavata Nick jonka oli tarkotus viedä meidät bileisiin jotka järjesti Nickin kaverin kaveri nimeltä Steve jonka kuulemma kaikki tuntee. No, tallustettiin n. 25 hengen porukassa ainakin tunti kohti bileitä kunnes tuli tieto että bileitä ei enää oo. Töllisteltiin keskellä-ei-mitään kunnes löydettiin bussipysäkki ja hypättiin seuraavaan bussiin, tän jälkeen porukka hajos omille teilleen ja me suunnattiin vaihtarilössillä pizzalle ja kotiin. Kummallista miten hauska ilta voi olla vaikka käytännössä koko ilta koostui vain kävelymatkasta bileisiin! Itse muunmuassa kävin kiivaan väittelyn siitä onko Vermont ekologinen vai ei, väittelyn toisena osapuolena oli kierrätyslaatikoksi pukeutunut ekologisuuden nimeen vannova heppu.
Sunnuntaina eli itse Halloweenina muut jäi nuolemaan haavojaan mutta minä ja Federica suunnattiin vielä keskustaan katselemaan meininkejä,.
Kuten jo sanoinkin aika juoksee ja Halloweenista on jo kulunut pari viikkoa. Ensi viikko vielä koulua ja sitten on viikon Thanksgiving-loma. Kiitospäivä on täällä iso juttu ja oltiin onnekkaita kun saatiin kutsu paikallisen perheen luokse kiitospäivän päivälliselle. Tiedossa siis kalkkunaa! Sitä ennen suunnataan viiden hengen voimin Kanadan puolelle Torontoon, suunnitelmissa on myös piipahtaa Niagaran putouksilla, jeje! Loman jälkeen saadaan toivottavasti tännekin jo lunta. Keli on ollut aika kurja monta päivää, vettä sataa ja kylmä tuuli puhaltaa. Toivottavasti se tietää talven tuloa, haluan todellakin päästä rinteisiin ja hiihtämään ennen kuin lähden pois täältä. Tällä hetkellä ei kuitenkaan näytä siltä että lunta ois tulossa, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämmintä on 13 astetta. Vermontin sää on kummallinen. En siis kuluta enää aikaa sisällä nokka kiinni läppärissä, otan tenttimateriaalit kainaloon ja lähden ulos lukemaan. Ensi viikolla voisin raapia kasaan jonkinlaisen postauksen opiskelusta täällä, siitä löytyy nimittäin paljon sanottavaa, niin hyvää kuin huonoakin. Mielessä pyörii myös jonkinlainen postaus Suomen ja USA:n eroista ja yhtäläisyyksistä sekä amerikkalaisista yleensäkin. Mut lisää tosiaan ensi viikolla, maanantaina kaks tenttiä! Wish me luck guys!
42 päivää jouluaattoon ja siihen kun Kerkko tulee New Yorkiin
49 päivää Amerikkaa jäljellä
50 päivää Ateenaan
Aika juoksee, saan itkukohtauksia koska kohta pitää lähtee pois ja riemukohtauksia koska kohta nään Kerkon, pääsen Ateenaan ja Suomeen. Hämmentävää olla näin ristiriitaisissa mietteissä. Yritän olla laskematta päiviä mutta se on vähän vaikeeta kun kämppis laskee niitä kolme kertaa päivässä ja vollottaa että kohta pitää lähtee kotiin :D
Mutta Halloweeniin. Amerikkalaisten lempparijuhlapäivä heti Joulun jälkeen oli kommelluksia täynnä. Viikonloppu alkoi normaaliin tapaan Pub Finnigan'sissa torsaina, tosin Halloween-kamat jätettiin vielä kiltisti kotiin. Perjantaina päivällä kaiversimme roadtripilta mukaan tarttuneet kurpitsat, tuli hienoja!
Illalla iski väsymys ja jäätiin Nickin ja Nooran kanssa suosiolla kotiin, katottiin leffa ja mutustettiin karkkia. Lauantaina oltiinki sitten ihan täpinöissä siitä että saadaan pukeutua Halloween-asuihin ja päästään isoihin kemuihin. Aluksi suunnattiin keskustaan pubiin joka oli täynnä toinen toistaan hämmentävämpiä naamiaisasuja. Parin tunnin päästä lähdettiin takasi kampukselle jossa oli tarkotus tavata Nick jonka oli tarkotus viedä meidät bileisiin jotka järjesti Nickin kaverin kaveri nimeltä Steve jonka kuulemma kaikki tuntee. No, tallustettiin n. 25 hengen porukassa ainakin tunti kohti bileitä kunnes tuli tieto että bileitä ei enää oo. Töllisteltiin keskellä-ei-mitään kunnes löydettiin bussipysäkki ja hypättiin seuraavaan bussiin, tän jälkeen porukka hajos omille teilleen ja me suunnattiin vaihtarilössillä pizzalle ja kotiin. Kummallista miten hauska ilta voi olla vaikka käytännössä koko ilta koostui vain kävelymatkasta bileisiin! Itse muunmuassa kävin kiivaan väittelyn siitä onko Vermont ekologinen vai ei, väittelyn toisena osapuolena oli kierrätyslaatikoksi pukeutunut ekologisuuden nimeen vannova heppu.
Kuten jo sanoinkin aika juoksee ja Halloweenista on jo kulunut pari viikkoa. Ensi viikko vielä koulua ja sitten on viikon Thanksgiving-loma. Kiitospäivä on täällä iso juttu ja oltiin onnekkaita kun saatiin kutsu paikallisen perheen luokse kiitospäivän päivälliselle. Tiedossa siis kalkkunaa! Sitä ennen suunnataan viiden hengen voimin Kanadan puolelle Torontoon, suunnitelmissa on myös piipahtaa Niagaran putouksilla, jeje! Loman jälkeen saadaan toivottavasti tännekin jo lunta. Keli on ollut aika kurja monta päivää, vettä sataa ja kylmä tuuli puhaltaa. Toivottavasti se tietää talven tuloa, haluan todellakin päästä rinteisiin ja hiihtämään ennen kuin lähden pois täältä. Tällä hetkellä ei kuitenkaan näytä siltä että lunta ois tulossa, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämmintä on 13 astetta. Vermontin sää on kummallinen. En siis kuluta enää aikaa sisällä nokka kiinni läppärissä, otan tenttimateriaalit kainaloon ja lähden ulos lukemaan. Ensi viikolla voisin raapia kasaan jonkinlaisen postauksen opiskelusta täällä, siitä löytyy nimittäin paljon sanottavaa, niin hyvää kuin huonoakin. Mielessä pyörii myös jonkinlainen postaus Suomen ja USA:n eroista ja yhtäläisyyksistä sekä amerikkalaisista yleensäkin. Mut lisää tosiaan ensi viikolla, maanantaina kaks tenttiä! Wish me luck guys!
torstai 28. lokakuuta 2010
Long time no seen
Heippa piiiitkästä aikaa! Blogin päivitys on vähä jääny ja kaikkee on tapahtunu niin paljo että jos sen tähän kirjottaisin niin melkonen romaani tulis. Lyhyestä virsi kaunis, viime viikkoihin on sisältynyt kahden päivän vaellusreissu upeissa (ja kylmissä) maisemissa Vermontin vuorilla (kuvia täällä), ainakin kolme tenttiä, sekalaista tapahtumaa kampuksella ja kampuksen ulkopuolella, sekä roadtrip. Roadtripistä sen verran että vuokrattiin tytsyjen kans auto päiväksi ja ajeltiin Burlingtonin ympäristössä, käytiin viimein Vermontin pääkaupungissa Montpelierissä sekä muutamassa muussa pikkukylässä, löydettiin sattumalta upea vesiputous ja vierailtiin Ben&Jerry’s jäätelötehtaalla. Matkalla auton peräkonttiin eksyi myös viisi kurpitsaa, ne olivat peräisin kurpitsafarmilta jonka ohi ajettiin. Farmi oli kiinni mutta kurpitsat lojuivat pihalla ja koska haluttiin muutama pallero mukaan, niin jätettiin rahaa oven alle ja napattiin oranssit kaverit mukaan. Kymmenen dollaria viidestä kurpitsasta saattaa kyllä olla aika alakanttiin mutta ajatus oli tärkeinJ Nyt kurpitsat mollottavat hyllyllä ja odottavat kaiverrusta.
Kurpitsoista aasinsilta tulevaan viikonloppuun: Tänä viikonloppuna Amerikassa juhlitaan siis Halloweenia. Kyseessä oli alunperin sadonkorjuukauden päätösjuhla, johon liittyi myös henkien karkotusta kokkotulia polttaen. Halloween on Yhdysvalloissa joulun jälkeen suosituin juhla joten ei ihme että se on tehnyt tuloaan jo jonkin aikaa. Talojen koristelu kummituksilla ja kurpitsoilla alkoi hyvissä ajoin lokakuun alussa, aika lailla samaan aikaan kun joulukonvehtit ilmestyivät kauppojen hyllyille Suomessa. Oon aika innoissani Halloweenista ja myös amerikkalaiset on ihmeissään kun kerron ettei Suomessa sitä juhlita. Odotettavissa on siis lapsia naamiaisasuissa kiertämässä ovelta ovelle karkin ja keppostelun merkeissä ja yliopisto-opiskelijat ottavat tietenkin hyödyn irti tästäkin juhlasta. Vähän isompiakin lapsia on siis naamiaisasuissa liikkeellä. Kolusimme tyttöjen kanssa viime viikolla Burlingtonin suurimman Halloween-kaupan ja jokaiselle löytyi oma asu, itse aion sonnustautua merimieheksi.
Halloweenista tulee siis juttua blogiin ensi viikon puolella, mutta vielä on muutama päivä viikonloppuun. Viime perjantaina lensin New Yorkiin äitiä ja isää vastaan, vanhemmat ottivat hyödyn irti siitä että tyttö on Amerikassa :) Tällä hetkellä istutaan bussissa kohti Kanadaa, tehdään pikaviisiitti Montréaliin. Huomenna takaisin ja sitten lähteekin lento jo New Yorkiin ja Suomeen. Itse pysyttelen täällä vielä parisen kuukautta täydennettyjen karkki- ja hapankorppuvarastojen voimin. Amerikkalaiset karkit on kamalaa kuraa, olikin jo ikävä Kaatissäkkiä ja Sirkusaakkosia ja tietenkin Fazerin sinistä!
torstai 7. lokakuuta 2010
Montréal
Keskiviikkoa elellään ja pari päivää on kulunut Montréalista toipuessa. Reissu oli vallan vaiherikas ja oikeastaan kaikki mikä voi mennä pieleen menikin pieleen. Mutta hauskaa oli silti ja melkoisella varmuudella käydään katsastamassa kaupunki vielä uudelleen, bussimatka sinne kun kesti ainoastaan reilut pari tuntia.
Seikkailu alkoi torstain ja perjantain välisenä yönä kello puoli kolme, kun hyppäsimme Nooran ja Magalin kanssa taksiin ja huristelimme Burlingtonin lentokentälle, josta bussin oli tarkoitus lähteä 04.15. Kello 04.25 huomasimme että kello on liikaa, juoksimme ulos pysäkille varmana siitä että bussi oli jo lähtenyt. Onneksi se olikin vähän myöhässä ja saapui vähän puolen jälkeen, onni onnettomuudessa! Bussissa yritettiin nukkua mutta siitäpä ei tullutkaan mitään koska eräs kanssamatkustaja kuorsasi niin kovaa että kuulin metelin korvatulppienkin läpi vaikka istuttiin bussin takaosassa ja kyseinen mies etuosassa. Mukavaa. Juuri kun nukahdin saavuimme Kanadan rajalle ja kaikkien piti kömpiä passintarkastukseen. Puoli seitsemän aikaan saavuttiin Montréaliin jossa Magalin kaveri oli meitä vastassa ja opasti hostellille. Pari tuntia odoteltiin kauppojen aukeamista ja iskettiin kaupungille, päivä kului shoppaillessa ja ranskan kieltä ihmetellessä. Montréalin asukkaista suurin osa on ranskankielisiä ja joka puolella näkee ja kuulee ranskaa. Osaa ne onneks englantiakin:) Illalla käytiin syömässä Kanadan erikooisuutta Poutinea. Kyseessä on läjä ranskalaisia haluamallaan juusto- ja maustesoosilla, vallan erikoista siis.
Lauantaiaamu valkeni kun Federica herätteli ja ilmoitti että oli päässyt perille, sillä oli perjantaina vielä tentti joten se ei päässy tuleen samaa matkaa meidän kanssa. Fede halus lähtee kaupungille ja mä ja Noora jäätiin vielä nukkuun, päivän onnettomuudet alkoikin sit siitä kun ilmotin Fedelle vahingossa väärän metroaseman tapaamispaikaksi. Jenkkilän prepaid-puhelimet ei siis toimi ulkomailla kuten saatiin huomata, yritettiin kyllä ettiä Fedeä sieltä väärältä metroasemalta, tuloksetta. Illalla onneks tavattiin hostellilla joten loppu hyvin kaikki hyvin. Mutta ennen sitä tapahtukin sit kaikenlaista muuta. Ensinnäkin oltiin AINA myöhässä kun sovittiin jotain. Magali kulki aika paljon sen kaverin kanssa ja mä Nooran kanssa omia polkuja. Joka ikinen kerta kun sovittiin joku tapaamisaika joku oli myöhässä ja hermoja menetettiin puolin ja toisin. Nooran kans oltiin myöhässä eka koska ei saatu huoneen ovee lukkoon ja piti oottaa henkilökuntaa lukitseen se. Seuraavan kerran oltiin myöhässä koska ei saatu huoneen ovee auki ja piti oottaa henkilökuntaa avaan se. Sitten oltiin myöhässä vielä lisää koska metro meni rikki ja jouduttiin oottaan puol tuntia korjausta.
Kaikkien kommellusten välissä oli kuitenki ihan kivaaki, käytiin kivoissa kaupoissa ja pyörittiin vanhan Montréalin alueella. Ja ettei koko reissu olisi mennyt ihan shoppailuksi piipahdettiin myös nykytaiteen museossa joka oli kylläkin aika tylsä. Illalla löydettiin ihan huippu yökerho, sitä ennen tosin joku sylkäisi parvekkeelta suoraan Federican tukkaan. Oikein kiva.
Kaiken kaikkiaan voisin sanoa että reissu oli kaikesta huolimatta oikein onnistunut ja hauskaa oli. Omasta mielestäni Montréal ei ole mitenkään ihmeellinen kaupunki, ihan kiva mutta mitään erikoista siellä ei oikeastaan ole. Tai sitten ei vain löydetty niitä erikoisuuksia. Pitänee tehdä uusi reissu sitten kun on lunta maassa.
Seikkailu alkoi torstain ja perjantain välisenä yönä kello puoli kolme, kun hyppäsimme Nooran ja Magalin kanssa taksiin ja huristelimme Burlingtonin lentokentälle, josta bussin oli tarkoitus lähteä 04.15. Kello 04.25 huomasimme että kello on liikaa, juoksimme ulos pysäkille varmana siitä että bussi oli jo lähtenyt. Onneksi se olikin vähän myöhässä ja saapui vähän puolen jälkeen, onni onnettomuudessa! Bussissa yritettiin nukkua mutta siitäpä ei tullutkaan mitään koska eräs kanssamatkustaja kuorsasi niin kovaa että kuulin metelin korvatulppienkin läpi vaikka istuttiin bussin takaosassa ja kyseinen mies etuosassa. Mukavaa. Juuri kun nukahdin saavuimme Kanadan rajalle ja kaikkien piti kömpiä passintarkastukseen. Puoli seitsemän aikaan saavuttiin Montréaliin jossa Magalin kaveri oli meitä vastassa ja opasti hostellille. Pari tuntia odoteltiin kauppojen aukeamista ja iskettiin kaupungille, päivä kului shoppaillessa ja ranskan kieltä ihmetellessä. Montréalin asukkaista suurin osa on ranskankielisiä ja joka puolella näkee ja kuulee ranskaa. Osaa ne onneks englantiakin:) Illalla käytiin syömässä Kanadan erikooisuutta Poutinea. Kyseessä on läjä ranskalaisia haluamallaan juusto- ja maustesoosilla, vallan erikoista siis.
Lauantaiaamu valkeni kun Federica herätteli ja ilmoitti että oli päässyt perille, sillä oli perjantaina vielä tentti joten se ei päässy tuleen samaa matkaa meidän kanssa. Fede halus lähtee kaupungille ja mä ja Noora jäätiin vielä nukkuun, päivän onnettomuudet alkoikin sit siitä kun ilmotin Fedelle vahingossa väärän metroaseman tapaamispaikaksi. Jenkkilän prepaid-puhelimet ei siis toimi ulkomailla kuten saatiin huomata, yritettiin kyllä ettiä Fedeä sieltä väärältä metroasemalta, tuloksetta. Illalla onneks tavattiin hostellilla joten loppu hyvin kaikki hyvin. Mutta ennen sitä tapahtukin sit kaikenlaista muuta. Ensinnäkin oltiin AINA myöhässä kun sovittiin jotain. Magali kulki aika paljon sen kaverin kanssa ja mä Nooran kanssa omia polkuja. Joka ikinen kerta kun sovittiin joku tapaamisaika joku oli myöhässä ja hermoja menetettiin puolin ja toisin. Nooran kans oltiin myöhässä eka koska ei saatu huoneen ovee lukkoon ja piti oottaa henkilökuntaa lukitseen se. Seuraavan kerran oltiin myöhässä koska ei saatu huoneen ovee auki ja piti oottaa henkilökuntaa avaan se. Sitten oltiin myöhässä vielä lisää koska metro meni rikki ja jouduttiin oottaan puol tuntia korjausta.
Shoppailujen jälkeen oltiin palailemassa Nooran kans hotellille ja pysähdyttiin puistoon katselemaan kesyjä oravia, ilmeisesti ihmiset ruokkii niitä koska ne ei pelänny yhtään ja tuli ihan lähelle ku oli paikoillaan. Joku fiksu ihminen voisi ajatella että jos oravalle ojentaa sormensa se puree mutta kyseinen ajatus ei käyny mun mielessä. Niinpä yks hirviö nappas mun sormeen kiinni, oli muuten terävät hampaat! Soitin ihan paniikissa lääkäriin koska olin ihan varma että saan kaikki taudit vesikauhusta lähtien mut lääkäri sano että niin kauan ku sormi ei turpoo tai ei nouse kuume nii ei oo mitään hätää ja vesikauhua ei sillä alueella oo. Ja vielä en ainakaan oo merkkejä oravaksi muuttumisesta joten eiköhän se tästä:) Mutta ottakaa neuvosta vaari älkääkä ruokkiko oravia.
Kaikkien kommellusten välissä oli kuitenki ihan kivaaki, käytiin kivoissa kaupoissa ja pyörittiin vanhan Montréalin alueella. Ja ettei koko reissu olisi mennyt ihan shoppailuksi piipahdettiin myös nykytaiteen museossa joka oli kylläkin aika tylsä. Illalla löydettiin ihan huippu yökerho, sitä ennen tosin joku sylkäisi parvekkeelta suoraan Federican tukkaan. Oikein kiva.
Kaiken kaikkiaan voisin sanoa että reissu oli kaikesta huolimatta oikein onnistunut ja hauskaa oli. Omasta mielestäni Montréal ei ole mitenkään ihmeellinen kaupunki, ihan kiva mutta mitään erikoista siellä ei oikeastaan ole. Tai sitten ei vain löydetty niitä erikoisuuksia. Pitänee tehdä uusi reissu sitten kun on lunta maassa.
perjantai 1. lokakuuta 2010
Pyöräilyä ym. mukavaa
Pientä hiljaiseloa blogin puolella, pahoittelen. Vaikka koulua ei ole hirveesti niin kummasti päivät täyttyy tekemisestä, johtuu varmaan siitä kun kaikki asutaan samassa talossa niin on helppo piipahtaa kylässä tai järjestää muuta kivaa. Omassa huoneessa ei tuu juurikaan vietettyä aikaa muuten ku nukkumalla joten koneellakaan ei siis tuu oltua. Kaiken kaikkiaan tänne kuulu pelkkää hyvää, tykkään päivä päivältä enemmän Burlingtonista ja elämästä täällä. Muutamat kaverit on jo vakaasti päättäny jatkaa puolen vuoden vaihtoa vuoden mittaseks ja on se itselläkin käyny mielessä. Mutta älkää pelätkö en aio jäädä:) Luulen myös että vaikka nyt hirvittääkin se kuinka nopeesti aika täällä menee niin kuukauden parin päästä voin olla jo aika valmis lähteen takas kotiin. Viimeistään varmaan sitten alan parkumaan koti-ikävää kun joulu alkaa lähestyä:D Ja joulusta puheen ollen sain eilen tietää saavani parhaan joululahjan mitä voisin ikinä toivoa, Kerkko nimittäin varas lentolipun New Yorkiin jouluaatoksi, parhautta! Oon kuljeskellu täällä hymy takaraivossa asti eilisestä lähtien ja jauhanu joulusta, porukka alkaa kattoo mua vähän oudosti jo...
Mutta jouluun on kuitenki vielä melkein kolme kuukautta, se on pitkä aika ja samalla tosi lyhyt. Yritän olla ajattelematta sitä liikaa ja keskittyä elään hetkessä, sitähän varten täällä ollaan:) Joten kuulumisiin:
Mitähän muuta tänne.. Kurssin Obesity & Weight Control tentti tuli ja meni, sain A:n, jee! Oli kyllä aika helppo, pelkkää monivalintaa ja oikein/väärin-väittämiä. Tiistaina kokattiin Nooran kans makaronilaatikkoa, oli kyllä ihan ylihyvää! Kutsuttiin meidän puolisuomalainen Clint syömään ja tais sekin tykätä kun haki kahesti lisää. Hyvä me! Makkiksen jälkeen lähettiin naapurikylään elokuviin Nooran, Federican, Clintin ja Clintin kaverin kanssa, pojat halus ehdottomasti nähdä uusimman Resident Evilin 3D-versiona joten katottiin sitten se. Olihan se ihan viihdyttävä..
Ja tattadadaaaaa! Neljän tunnin päästä soi kello ja tämä tyttö hyppää Nooran ja Magalin kanssa Greyhoundiin ja matkaa Kanadan puolelle Montréaliin! Oon ihan superinnoissani, eka reissu Vermontin ulkopuolelle! Bussi lähtee tosiaan aamuneljältä koska luultiin että se on ainoa bussi joka kulkee Montréaliin, äsken hoksasin että on niitä muitakin. Mutta väliäkö tuolla, ainakin ollaan perillä ajoissa, noin 6.45 siis:D Tiedossa shoppailua, nähtävyyksiä ja yöelämää. Federica liittyy seuraan lauantaiaamuna koska sillä on vielä huomenna tentti. Itsekin yritän vielä suorittaa viime hetken opiskelua koska mulla on tentti maanantaina illalla ja tullaan reissusta maanantai"aamuna" kahdelta, katotaan miten käy. Lisäksi pitää pakata ja lukee vähän Montréal-tietoutta joten nyt sanon heipparallaa, koitan heti alkuviikosta päivittää reissukuulumisia!
Mutta jouluun on kuitenki vielä melkein kolme kuukautta, se on pitkä aika ja samalla tosi lyhyt. Yritän olla ajattelematta sitä liikaa ja keskittyä elään hetkessä, sitähän varten täällä ollaan:) Joten kuulumisiin:
Viime lauantaina pinnistelin aamukuuden aikaan ylös sängystä ja suuntasin Outing Clubin majalle, jossa sullouduin kahdeksan muun ihmisen, kolmen pyörän sekä reppujen ja nyssäköiden kanssa pakettiautoon. Puolentoista tunnin köröttelyn ja upeiden maisemien jälkeen saavuimme East Burken pikkukylään. Tarkoituksena oli viettää lauantai maastopyörän päällä ja sunnuntai patikoiden samoissa maisemissa, suunnitelmat menivät tosin päivän mittaan uusiksi. Kyseessä oli siis yliopiston ulkoilmaklubin maastopyöräretki johon ilmottauduin parisen viikkoa sitten. Pyörät vuokrattiin Burken vuokraamosta aamukymmeneltä ja ajoaikaa oli kuuteen asti, tämä kahdeksan tuntia Trekin selässä käytettiinkin aika huolella tunnin lounastaukoa lukuunottamatta:) Alue jossa ajelimme on nimeltään Kingdom Trails, jonka Bike Magazine listasi vastikään Pohjois-Amerikan parhaaksi polkuverkostoksi. Repikää siitä! Pyöräsuunnistusta East Burkeen kiitos:) Polut oli kyllä $30 pyörävuokran ja $10 ajoluvan arvoisia, alueelta löytyi ihan mieletöntä alamäkipätkää, tappoylämäkiä, teknisiä polkuja ja chillailureittejä. Tykkäsin! Tarkoituksena oli tosiaankin yöpyä alueella ja viettää sunnuntai patikoiden mutta parit loukkaantumiset (yks tyttö ajo puuta päin ja toinen sai sääreen syvän haavan) pakotti lähteen takasin Burlingtoniin jo lauantai-iltana.
Mitähän muuta tänne.. Kurssin Obesity & Weight Control tentti tuli ja meni, sain A:n, jee! Oli kyllä aika helppo, pelkkää monivalintaa ja oikein/väärin-väittämiä. Tiistaina kokattiin Nooran kans makaronilaatikkoa, oli kyllä ihan ylihyvää! Kutsuttiin meidän puolisuomalainen Clint syömään ja tais sekin tykätä kun haki kahesti lisää. Hyvä me! Makkiksen jälkeen lähettiin naapurikylään elokuviin Nooran, Federican, Clintin ja Clintin kaverin kanssa, pojat halus ehdottomasti nähdä uusimman Resident Evilin 3D-versiona joten katottiin sitten se. Olihan se ihan viihdyttävä..
Ja tattadadaaaaa! Neljän tunnin päästä soi kello ja tämä tyttö hyppää Nooran ja Magalin kanssa Greyhoundiin ja matkaa Kanadan puolelle Montréaliin! Oon ihan superinnoissani, eka reissu Vermontin ulkopuolelle! Bussi lähtee tosiaan aamuneljältä koska luultiin että se on ainoa bussi joka kulkee Montréaliin, äsken hoksasin että on niitä muitakin. Mutta väliäkö tuolla, ainakin ollaan perillä ajoissa, noin 6.45 siis:D Tiedossa shoppailua, nähtävyyksiä ja yöelämää. Federica liittyy seuraan lauantaiaamuna koska sillä on vielä huomenna tentti. Itsekin yritän vielä suorittaa viime hetken opiskelua koska mulla on tentti maanantaina illalla ja tullaan reissusta maanantai"aamuna" kahdelta, katotaan miten käy. Lisäksi pitää pakata ja lukee vähän Montréal-tietoutta joten nyt sanon heipparallaa, koitan heti alkuviikosta päivittää reissukuulumisia!
maanantai 20. syyskuuta 2010
Shelburne Museum
Viikonloppu hujahti taas nopeesti kun tekemistä oli niin paljo. Ei lähettykään Montpelieriin ku kyytien kanssa meni vähä säätämiseksi joten hypättiin bussiin ja köröteltiin 20 min Shelburneen pikkykylään. Vietettiin puolikas päivä Shelburnen museossa, joka on iso museoitu "maatila" entisajan elämästä. Tilalta löytyi mm. metsästysmaja, sirkus, karuselli, vankila, höyrylaiva, veturi vaunuineen, 50-luvun tyyliin sisustettu talo, sepän paja ym. Lisäksi alueella oli kaksi taidegalleriaa, toisessa oli näytillä kuuluisan valokuvaajan (jonka nimeä en nyt muista) teoksia ja toisessa eri taiteilijoiden maalauksia (mm. Monet). Oli kivaa kierrellä tilalla varsinkin kun sää oli niin hyvä, aurinko paistoi ja oli mukavan lämmin. Kaikista parasta oli kuitenkin karuselli! En muista millon viimeks oon ollu karusellissa joten pakkohan sitä oli kokeilla. Alla kuva karusellista, lisää kuvia voi katsella täältä.
Illalla piipahdimme synttäreillä keskustassa. Synttärien merkeissä jatkettiin vielä sunnuntainakin kun meidän talon kakkukerho leipoi synttärikakun talon kaikille syyskuussa syntyneille. Oli aika ällömakeeta mutta ihan hyvää:)
Tällä viikolla tiedossa opiskelua, torstaina tentti! Viikonloppuna lähden maastopyöräretkelle, toivottavasti kelit pysyy hyvinä..
Illalla piipahdimme synttäreillä keskustassa. Synttärien merkeissä jatkettiin vielä sunnuntainakin kun meidän talon kakkukerho leipoi synttärikakun talon kaikille syyskuussa syntyneille. Oli aika ällömakeeta mutta ihan hyvää:)
Tällä viikolla tiedossa opiskelua, torstaina tentti! Viikonloppuna lähden maastopyöräretkelle, toivottavasti kelit pysyy hyvinä..
perjantai 17. syyskuuta 2010
Synttäreitä
Terveisiä kaatosateesta! Syksy alkaa selkeästi lähestyä, vettä tulee ku aisaa ja kelit viilenee. Poikkeuksellisen lämpimän kesän jälkeen saadaan näköjään poikkeuksellisen kylmä syksy, normaalisti tähän aikaan pitäisi kuulemma olla vielä ihan lämmintä. Löydettiin kämppiksen kanssa eilen lämmitysnappi ja napsautettiin lämmöt päälle, tuloksena metelöivä lämpöpatteri ja huonosti nukuttu yö. Joten huspois viileät kelit ja aurinkoa kiitos!
Keskiviikkona juhlittiin Aurélien (Sveitsi) 22-vuotissynttäreitä kiinalaisen merkeissä. Aurélie oli varannut meille pöydän ravintolasta joka osoittautui tosi kivaksi paikaksi! Tarjoilijat asettivat tilaamamme ruoka-annokset keskellä pöytää olevalle pyörivälle levylle jota sitten pyöriteltiin ja maisteltiin ruokaa kaikilta lautasilta. Kiinalaisen jälkeen piipahdettiin tosi kivassa kahvilassa, jossa paikallinen jazz-bändi soitteli kivaa musiikkia. Tilasin kuumaa omenasiideriä, tätä haluan Suomeenkin! Kyseessä ei nimestä huolimatta ole siideri vaan mehu joka maistuu ihan mummun tekemältä omenamehulta, namm!
Lauantaina on tiedossa toiset synttärit, tällä kertaa paikallisen. Sitä ennen lähdetään piipahtamaan Vermontin pääkaupungissa Montpelierissä. Junalla matka kestää 45 min joten ehditään käydä siellä ihan päiväseltään. Päivä riittää Montpelierin näkemiseen ja kokemiseen kuulemma ihan hyvin, kyseessä on 12 000 asukkaan kaupunki. Eli vähän kuin kävisi Ylivieskassa:D
Ennen lähiseutumatkailua on kuitenkin luvassa opiskelua, tänään ei ole luentoja mutta lukemista sitäkin enemmän. Ensi viikolla on jo eka tentti, iiik!
Keskiviikkona juhlittiin Aurélien (Sveitsi) 22-vuotissynttäreitä kiinalaisen merkeissä. Aurélie oli varannut meille pöydän ravintolasta joka osoittautui tosi kivaksi paikaksi! Tarjoilijat asettivat tilaamamme ruoka-annokset keskellä pöytää olevalle pyörivälle levylle jota sitten pyöriteltiin ja maisteltiin ruokaa kaikilta lautasilta. Kiinalaisen jälkeen piipahdettiin tosi kivassa kahvilassa, jossa paikallinen jazz-bändi soitteli kivaa musiikkia. Tilasin kuumaa omenasiideriä, tätä haluan Suomeenkin! Kyseessä ei nimestä huolimatta ole siideri vaan mehu joka maistuu ihan mummun tekemältä omenamehulta, namm!
Lauantaina on tiedossa toiset synttärit, tällä kertaa paikallisen. Sitä ennen lähdetään piipahtamaan Vermontin pääkaupungissa Montpelierissä. Junalla matka kestää 45 min joten ehditään käydä siellä ihan päiväseltään. Päivä riittää Montpelierin näkemiseen ja kokemiseen kuulemma ihan hyvin, kyseessä on 12 000 asukkaan kaupunki. Eli vähän kuin kävisi Ylivieskassa:D
Ennen lähiseutumatkailua on kuitenkin luvassa opiskelua, tänään ei ole luentoja mutta lukemista sitäkin enemmän. Ensi viikolla on jo eka tentti, iiik!
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Lähettäkää ruokaa
Ensimmäinen asia johon täällä alan kyllästyä on ruoka. Maksaisin tällä hetkellä aika paljon makaronilaatikosta tai äitin lihapullista. Vaihtareilla (ja kaikilla muillakin) on täällä käytössä opiskelijakortti johon on ladattu pisteitä (1 piste=1 dollari) koko lukukauden ruokailuja varten. Pisteillä voi maksaa kampuksen ruokaloissa, ravintoloissa, kahviloissa yms. oman mielen mukaan. Ruoka ei onneksi ole ihan niin amerikkalaista kuin voisi kuvitella sillä Vermontissa ollaan kovasti lähi- ja luomuruuan perään. Valitettavasti luomuhamppari ei juurikaan ole ravintoarvoiltaan tavallista hampparia parempi, myös pizzaa, mac&cheesia, friteerattua kanaa yms. on joka paikka pullollaan.
Lounaaksi nämä syövät voileipää, salaattia tai muuta kylmää, joten nälkä on jo tunnin päästä. Tosin salaatti on hyvää eikä yleensä ui majoneesissa mutta salaattilounas päivästä toiseen alkaa kyllästyttää. Päivälliseksi on useimmiten tarjolla pizzaa, tortilloja, mausteisia kanaruokia tai salaattiateria. Valinnanvaraa ei ole hirveästi ja ruoka on mielestäni aika yksipuolista, siksi edellisellä Walmart-matkalla mukaan tarttui vitamiinpurnukka. Hyvä juttu on se että vaihtarit pääsevät täällä ilmaiseksi ravintoterapeutille, taidan piipahtaa sellaisella ensi viikolla ihan mielenkiinnon vuoksi:)
Eilen kokattiin Federican, Nickin ja Nooran kanssa pastaa ja parsajuustokastiketta. Tai oikeastaan Fede kokkasi ja me katsoimme vierestä.. Samalla hetkellä kun ruoka oli valmis ja istuimme pöytään pärähti palohälyttimet päälle, ei muuta kuin lautaset mukaan ja ulos. Pelastin myös jälkiruokamuffinit. Päivällinen sujui kivasti myös pihalla, joskin pääsimme onneksi pian takaisin sisälle sillä kyseessä oli pelkkä paloharjoitus. Syötyämme tulimme siihen tulokseen että alamme kokkaamaan kerran viikossa yhdessä, seuraavalla viikolla tehdään Nooran kanssa suomalaista ruokaa! Saa nähdä mitä keksitään, varmaan sitä makaronilaatikkoa :))
Sellaisia ruokajuttuja täällä, nyt hilpasen salille kuntoilemaan!
Lounaaksi nämä syövät voileipää, salaattia tai muuta kylmää, joten nälkä on jo tunnin päästä. Tosin salaatti on hyvää eikä yleensä ui majoneesissa mutta salaattilounas päivästä toiseen alkaa kyllästyttää. Päivälliseksi on useimmiten tarjolla pizzaa, tortilloja, mausteisia kanaruokia tai salaattiateria. Valinnanvaraa ei ole hirveästi ja ruoka on mielestäni aika yksipuolista, siksi edellisellä Walmart-matkalla mukaan tarttui vitamiinpurnukka. Hyvä juttu on se että vaihtarit pääsevät täällä ilmaiseksi ravintoterapeutille, taidan piipahtaa sellaisella ensi viikolla ihan mielenkiinnon vuoksi:)
Eilen kokattiin Federican, Nickin ja Nooran kanssa pastaa ja parsajuustokastiketta. Tai oikeastaan Fede kokkasi ja me katsoimme vierestä.. Samalla hetkellä kun ruoka oli valmis ja istuimme pöytään pärähti palohälyttimet päälle, ei muuta kuin lautaset mukaan ja ulos. Pelastin myös jälkiruokamuffinit. Päivällinen sujui kivasti myös pihalla, joskin pääsimme onneksi pian takaisin sisälle sillä kyseessä oli pelkkä paloharjoitus. Syötyämme tulimme siihen tulokseen että alamme kokkaamaan kerran viikossa yhdessä, seuraavalla viikolla tehdään Nooran kanssa suomalaista ruokaa! Saa nähdä mitä keksitään, varmaan sitä makaronilaatikkoa :))
Sellaisia ruokajuttuja täällä, nyt hilpasen salille kuntoilemaan!
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
Lauantaikuulumisia
Istuskelen pyykkituvassa ja oottelen pyykin valmistumista, samalla ehtii hyvin päivitellä kuulumisia. Viikko on taas hurahtanu ihan käsittämätöntä vauhtia, johtuen ehkä siitä että maanantaina oli vapaapäivä ja perjantaisin mulla ei oo koulua ollenkaan. Kolmipäivänen viikko, näitä lisää! Lyhyen viikon kunniaksi ollaan tutustuttu paikalliseen yöelämään. Torstaina oltiin baarissa ja eilen kaksissa kotibileissä. Kotibileitä on täällä ilmeisesti aika paljo koska tosi monet asuu pienellä kaveriporukalla omakotitaloissa, joten tilaa riittää. Käytiin siis Nickin ja Nooran kans kurkkaan paikallisten meininkiä, oli kivaa tutustua vaihteeks amerikkalaisinki. Bileisiin meidät johdatti mun ja Nooran uus tuttavuus Clint, joka kuuli pari päivää sitte ku puhuttiin suomee ja tuli kysyyn että mitä kieltä puhutaan. Kävi ilmi että kaverilla on suomalainen äiti, kivaa! Maailma on kyllä pieni paikka, oon tähän mennessä tutustunu ihan sattumalta jo neljään ihmiseen joilla on suomalaiset juuret.
Tällä viikolla oon lisäksi ehtiny ilmottautua kaksipäiväiselle maastopyöräretkelle ja kaksipäiväiselle vaellukselle, oon aika innoissani niistä. Pyöräreissu on jo parin viikon päästä ja vaellus kuukauden päästä, siihen mennessä pitäis olla ihan nätti ruska jo täällä. Pitää vaan toivoo että ilmat pysyy lämpimänä siihen asti. Aikasemmin tällä viikolla oli kylmää ja vettä tuli kaatamalla mutta tänään oli lämmintä 25 astetta joten mentiin sen kunniaksi rannalle makoileen ja uimaan. Ootan kuitenki jo innolla talvee, lunta saattaa sataa jo lokakuussa mutta viimestään marraskuussa. Liityttiin Nickin kanssa yliopiston Ski and Snowboard Clubiin, sillä lailla päästään halvemmalla rinteisiin (ja saatiin t-paidat!) Tapahtumassa jaettiin ilmasta sälää ja lisäksi arvottiin muutama pari suksia ja pari lautaa mutta arpaonni ei suosinu tällä kertaa. Toisaalta ehkä ihan hyvä niin, vois tulla kalliiksi kuljettaa lumilauta Suomeen:) Täällä ois kyllä mukava opiskella vähä pidempäänki nii pääsis mukaan kaikkiin aktiviteetteihin, kovasti nää järjestää kaikenlaisia reissuja ja retkiä rinteisiin ja vuorille.
Nyt pitää lähtee ottaan pyykit pois koneesta ja hipsiä suihkuun, lähetään piakkoin kaupungille syömään ja viettään lauantai-iltaa. Heipat!
Tällä viikolla oon lisäksi ehtiny ilmottautua kaksipäiväiselle maastopyöräretkelle ja kaksipäiväiselle vaellukselle, oon aika innoissani niistä. Pyöräreissu on jo parin viikon päästä ja vaellus kuukauden päästä, siihen mennessä pitäis olla ihan nätti ruska jo täällä. Pitää vaan toivoo että ilmat pysyy lämpimänä siihen asti. Aikasemmin tällä viikolla oli kylmää ja vettä tuli kaatamalla mutta tänään oli lämmintä 25 astetta joten mentiin sen kunniaksi rannalle makoileen ja uimaan. Ootan kuitenki jo innolla talvee, lunta saattaa sataa jo lokakuussa mutta viimestään marraskuussa. Liityttiin Nickin kanssa yliopiston Ski and Snowboard Clubiin, sillä lailla päästään halvemmalla rinteisiin (ja saatiin t-paidat!) Tapahtumassa jaettiin ilmasta sälää ja lisäksi arvottiin muutama pari suksia ja pari lautaa mutta arpaonni ei suosinu tällä kertaa. Toisaalta ehkä ihan hyvä niin, vois tulla kalliiksi kuljettaa lumilauta Suomeen:) Täällä ois kyllä mukava opiskella vähä pidempäänki nii pääsis mukaan kaikkiin aktiviteetteihin, kovasti nää järjestää kaikenlaisia reissuja ja retkiä rinteisiin ja vuorille.
Nyt pitää lähtee ottaan pyykit pois koneesta ja hipsiä suihkuun, lähetään piakkoin kaupungille syömään ja viettään lauantai-iltaa. Heipat!
maanantai 6. syyskuuta 2010
Week of Welcome
Heippa! Kulunut viikko oli täynnä jos jonkinmoisia tapahtumia kampuksella ja kampuksen ulkopuolella. Lauantaiksi suunniteltu reissu Montpelieriin peruuntui kun kuulimme että lähistöllä on jonkinlaiset markkinat amerikkalaiseen tyyliin. Suuntasimme siis Nooran, Nickin ja Federican kanssa sinne ja huhhuh mitkä markkinat olikaan! Kyseessä oli jonkinlainen yhdistetty karjamarkkina-huvipuisto-roskaruokatapahtuma. Paikalla oli jos jonkinmoisia eläimiä ihan normaaleista maatilan eläimistä maailman pienimpään hevoseen ja maailman suurimpaan rottaan joka ei loppujen lopuksi edes ollut rotta vaan vesisika. Nähtiin myös sikojen kilpajuoksua, syötiin vaahterasiirappijätskiä ja neljään pekkaan jättiläismäinen annos erilaisia ranskanperunoita juustokuorrutteella. Olin melko varma että tunsin kuinka verisuonet tukkeutui rasvasta, namnam! Mutta oli kyllä erinomaisen amerikkalainen päivä:)
Eilen eli sunnuntaina oli vuorossa grillausta rannalla. Meillä oli jo kerran aiemminkin tarkoitus mennä kyseiselle rannalle mutta ei koskaan päästy sinne asti bussisekoilujen takia, nyt onneksi päästiin autolla perille asti. Kyseinen North Beach on kyllä ehdottomasti yksi kauneimmista rannoista mitä olen ikinä nähnyt, harmi että kamerasta oli akku loppu enkä saanut otettua kuvia. Pitänee mennä joku päivä vielä käymään ennen kuin ilmat kylmenee. Myös ruoka oli hyvää, grillattiin hamppareita, hot doggeja ja wingsejä (joita oli varattu 75 ihmiselle, paikalla oli ehkä 15). Kaiken lisäksi saatiin ikiomaksi kivat rantapyyhkeet:)
Illemmalla matka jatkui satamaan josta starttasi risteily, vähän oli pilvinen ja tuulinen keli mutta auringonlasku oli silti mielettömän hieno! Risteilyn jälkeen suunnattiin keskustaan erään jenkkitytön synttäreille, itse asiassa ei edes tunnettu synttärisankaria juurikaan mutta haitanneeko tuo:) Tänään onkin sitten vapaapäivä koska on Labor Day. Se on kai vähän niin kuin vappu, tosin sitä ei juurikaan juhlita muuten kuin vapaata pitämällä. Mikäs siinä, pitkä viikonloppu on aina kiva:) Tosin kouluhommia on tehtävä huomiseksi oli Labor Day tai ei joten nyt lopettelen tältä erää ja sanon heipat sinne Suomeen!
Ps. Kerkkokin on nyt perillä Ateenassa ja kämppäkin kuulemma löytyi, hassua että se tallaa siellä samoja katuja ku vuosi sitten kun oltiin Ateenassa lomalla:)
Eilen eli sunnuntaina oli vuorossa grillausta rannalla. Meillä oli jo kerran aiemminkin tarkoitus mennä kyseiselle rannalle mutta ei koskaan päästy sinne asti bussisekoilujen takia, nyt onneksi päästiin autolla perille asti. Kyseinen North Beach on kyllä ehdottomasti yksi kauneimmista rannoista mitä olen ikinä nähnyt, harmi että kamerasta oli akku loppu enkä saanut otettua kuvia. Pitänee mennä joku päivä vielä käymään ennen kuin ilmat kylmenee. Myös ruoka oli hyvää, grillattiin hamppareita, hot doggeja ja wingsejä (joita oli varattu 75 ihmiselle, paikalla oli ehkä 15). Kaiken lisäksi saatiin ikiomaksi kivat rantapyyhkeet:)
Illemmalla matka jatkui satamaan josta starttasi risteily, vähän oli pilvinen ja tuulinen keli mutta auringonlasku oli silti mielettömän hieno! Risteilyn jälkeen suunnattiin keskustaan erään jenkkitytön synttäreille, itse asiassa ei edes tunnettu synttärisankaria juurikaan mutta haitanneeko tuo:) Tänään onkin sitten vapaapäivä koska on Labor Day. Se on kai vähän niin kuin vappu, tosin sitä ei juurikaan juhlita muuten kuin vapaata pitämällä. Mikäs siinä, pitkä viikonloppu on aina kiva:) Tosin kouluhommia on tehtävä huomiseksi oli Labor Day tai ei joten nyt lopettelen tältä erää ja sanon heipat sinne Suomeen!
Ps. Kerkkokin on nyt perillä Ateenassa ja kämppäkin kuulemma löytyi, hassua että se tallaa siellä samoja katuja ku vuosi sitten kun oltiin Ateenassa lomalla:)
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Kuvia
Sain viimein lisättyä kuvia nettiin, linkin löydät sivun oikeasta reunasta! Tällä hetkellä sivuilla on New Yorkin kuvat mutta lisää tulossa.
Opiskelua
Eilen eli maanantaina alkoi opiskelu, eilen oli kaksi luentoa ja tänään kaksi. Tällä hetkellä suunnitelmana on käydä kurssit Nutrition in the Life Cycle, jossa siis käydään läpi ravitsemus koko elämänkaaren aikana, Obesity and Weight Control (lihavuuden syitä, seurauksia ja hoitoa), Fundamentals of Nutrition (perusravitsemussettiä) ja Exercise Prescription for Sport, Health, Fitness & Performance (harjoitusohjelmien laatimista erilaisille henkilöille). Ravitsemuksen perusteita harkitsin hieman, asia on jo aika hyvin hallussa mutta toisaalta kertaus on aina hyvästä. Lisäksi kurssilla käydään esim. vitamiinit ja hivenaineet tarkemmin läpi ja tulee samalla opittua asiaa myös englanniksi. Tän kurssin opettajan on hassu vanha setä joka näyttää Pelle Hermannilta. Muutkin proffat/opettajat vaikuttaa tosi kivoilta ja innostuneilta aiheestaan, kävinkin jo esittelemässä itteni kaikille ja muistuttaan että oon sit Suomesta! Mutta siis kaikkia kursseja on nyt yhdet tunnit takana ja hyvältä näyttää. Kaikilla kursseilla tulee varmaan sekä tuttua että ihan uuttakin asiaa ja näkökulma asioihin on varmaan erilainen myös. Sain jo kaverinkin yhdellä kurssilla, eräs tyttö tuli esittelemään itsensä tunnin jälkeen ja sanoi äitinsä olevan suomalainen ja alunperin Toholammelta, siistiä! Sovittiin että käydään joku päivä lounaalla yhessä.
Täällä siis alkaa asiat normalisoitua, huonekin on jo suht järjestyksessä ja pyykkiäkin oon jo pessy! Tänään käytiin Nooran, Songin (Koreasta) ja parin muun tytön (japanilaisia, en muista nimiä ja erota niitä toisistaan) kanssa University Mallissa vähän shoppailemassa, löysin pari paitaa ja shortsit alennusmyynnistä. Täällä on just nyt ihan käsittämättömän kuuma, joka päivä on ollu lämmintä yli 30 astetta joten shortsit tulee tarpeeseen! Huomiseksi on onneks luvattu ukkosta niin jospa ilma vähä raikastuis. Lauantaiksi suunniteltiin päiväretkeä Vermontin pääkaupunkiin Montpelieriin ja sunnuntaina olis luvassa risteilyä auringonlaskun merkeissä Champlain-järvellä. Toivottavasti sää ei sotke suunnitelmia, viikonlopuksikin on luvattu sadetta:/
Täällä siis alkaa asiat normalisoitua, huonekin on jo suht järjestyksessä ja pyykkiäkin oon jo pessy! Tänään käytiin Nooran, Songin (Koreasta) ja parin muun tytön (japanilaisia, en muista nimiä ja erota niitä toisistaan) kanssa University Mallissa vähän shoppailemassa, löysin pari paitaa ja shortsit alennusmyynnistä. Täällä on just nyt ihan käsittämättömän kuuma, joka päivä on ollu lämmintä yli 30 astetta joten shortsit tulee tarpeeseen! Huomiseksi on onneks luvattu ukkosta niin jospa ilma vähä raikastuis. Lauantaiksi suunniteltiin päiväretkeä Vermontin pääkaupunkiin Montpelieriin ja sunnuntaina olis luvassa risteilyä auringonlaskun merkeissä Champlain-järvellä. Toivottavasti sää ei sotke suunnitelmia, viikonlopuksikin on luvattu sadetta:/
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Honey Moon
Heippa! Valtavan suuret pahoittelut hiljaiselosta, päivät on tällä hetkellä niin hektisiä etten millään oo ehtiny netin ääreen. Olinpaikka on siis vihdoin ja viimein Burlington, Vermont ja täällä olisi tarkoitus viettää syksy. Vikat päivät New Yorkissa meni kivasti vaikka vettä tuliki kaatamalla koko ajan, tiistaina hyppäsin junaan ja puksutin parin muun vaihtaritytön kans tänne Burlingtoniin. Keskiviikkona alko orientaatio ja sitä kesti perjantaihin asti joten päivät on ollu täynnä kampuskierroksia, infoa käytännön asioista ja luentoja siitä kuinka ei kannata juoda tai polttaa ruohoa. Turvallisuusluennolla puhuttiin lisää alkoholin vaaroista, yksin liikkumisesta, hälytystolpista joita kampuksella on pilvin pimein, ovien lukitsemisesta ym. Muistutettiin myös että ei saa luntata, plagioida tai tehdä läksyjä toisten puolesta koska silloin se toinen ei opi. Nämä asiat on hyvä kerrata koska oon ollu yliopistossa vasta viis vuotta:D
Mutta orientaatiot on nyt ohi ja jäljellä on avajaisviikon tapahtumia ja uusiin kavereihin tutustumista. Vaihtareita UVM:ssä (University of Vermont) on noin nelisenkymmentä ja kaikki mantereet Etelä-Amerikkaa lukuunottamatta on aika hyvin edustettuna. Porukkaa on Ruotsista, Hollannista, Saksasta, Ranskasta, Italiasta, Iso-Britanniasta, Venäjältä, Thaimaasta, Etelä-Koreasta, Kiinasta, Japanista, Australiasta, Uudesta-Seelannista ja Ghanasta. Olin aika yllättyny että täällä on toinenkin tyttö Suomesta, luulin olevani ainoa. Mutta kiva puhuu välillä suomeeki vaikka porukassa ollessa puhutaan englantia, paitsi silloin ku halutaan että muut ei ymmärrä:) Oon viettäny eniten aikaa mun italialaisen kämppiksen Federican, hollantilaisen Danan, italialaisen Magalin, saksalaisen Nickin ja tän suomalaisen Nooran kans. Ne on kyllä huippuja ja muutki on tosi kivoja eli hyvä porukka meillä!
Burlingtonista sen verran että tää on Vermontin osavaltion isoin kaupunki vaikka ei pääkaupunki ookkaan. Asukkaita on n. 40 000 plus opiskelijat joita on n. 10 000 eli opiskelijaporukkaa näkee aina ja jatkuvasti joka paikassa. Kampus sijaitsee n. 1-2 km keskustasta joka on tosi kiva! Muistuttaa itse asiassa vähä Jyväskylää, siel on samantyyppinen kävelykatu jossa on kauppoja ja ravintoloita. Pari katua kävelykadusta alaspäin on järvi nimeltä Champlain. Se on tosi iso ja ihan mielettömän kaunis, takana näkyy vuoria ja metsää on joka puolella. Aurinko laskee järven taakse, ens viikolla päästään ihaileen sitä risteilyllä! Myös kampusalue on tosi kiva, myös se muistuttaa tosi paljon Seminaarinmäkee punasine tiilitaloineen jotka tosin on tuhat kertaa nätimpiä ku Jyväskylässä, sori vaan Alvar Aalto:) Asuntola jossa asun sijaitsee ihan kampuksen keskellä ja on muutenki tosi keskeinen paikka, täällä on paljo tapahtumia ja ruokapaikkoja ja melkein kaikki vaihtarit asuu täällä. Talojen ympärillä on isoja ruohokenttiä kivoja hengailupaikkoja, tykkään! Muutenki musta on tosi hauska asuu kampuksella koska aina näkee ihmisiä ja millon vaan voi pistäytyä syömässä tai kahvilla tai nurtsilla istuskelemassa. Tää meni nyt vähän hehkutukseksi mut ku tykkään niin kovasti tästä paikasta, en malta oottaa et luennot alkaa ja pääsee oikeesti kunnolla asettautuun tänne asumaan. Tällä hetkellä osa tavaroista on nimittäin vielä laukussa ja huone vähä sekasin, tyynyt ja muu tarpeellinen on jo tosin hankittu Walmartista. Lupaan laittaa kuvia huomenna, tosin en oo niitä vielä täällä ihan hirveesti ottanu. Mut nykin kuvat on ainaki luvassa! Huomenna ohjelmassa myös biitsillä loikoilua koska lämmintä on n. 30 astetta ja sitä ei kuulemma kestä enää kauaa.
Ai niin, käytiin Federican ja Nickin kanssa äsken jätskillä Ben&Jerrysillä, oli hyvää! Iski valinnanvaikeus koska tarjolla oli n. miljoonaa eri sorttia. Istahettiin penkille syömään ja meitä tuli jututtaan joku paikallinen rantojen mies, se kerto meille innoissaan kuinka miehet rakastaa naisia ja antaa niille lapsia mutta kuukautiset on kuitenki jumalan syytä. Hyvä tietää! Ja Honey Moon-otsikosta sen verran että meille näytettiin orientaatiossa kuvio jonka mukaan kaikki vaihtarit on aluksi ihan innoissaan kaikesta koska uusia juttuja on niin paljon, eletään siis kuherruskuukautta. Mutta kyllä se into kuulemma tästä laantuu ja kuukauden päästä ollaan ihan pohjalla ja vollotetaan koti-ikävää. Saa nähä miten käy, pidän teidät ajan tasalla!
Mutta orientaatiot on nyt ohi ja jäljellä on avajaisviikon tapahtumia ja uusiin kavereihin tutustumista. Vaihtareita UVM:ssä (University of Vermont) on noin nelisenkymmentä ja kaikki mantereet Etelä-Amerikkaa lukuunottamatta on aika hyvin edustettuna. Porukkaa on Ruotsista, Hollannista, Saksasta, Ranskasta, Italiasta, Iso-Britanniasta, Venäjältä, Thaimaasta, Etelä-Koreasta, Kiinasta, Japanista, Australiasta, Uudesta-Seelannista ja Ghanasta. Olin aika yllättyny että täällä on toinenkin tyttö Suomesta, luulin olevani ainoa. Mutta kiva puhuu välillä suomeeki vaikka porukassa ollessa puhutaan englantia, paitsi silloin ku halutaan että muut ei ymmärrä:) Oon viettäny eniten aikaa mun italialaisen kämppiksen Federican, hollantilaisen Danan, italialaisen Magalin, saksalaisen Nickin ja tän suomalaisen Nooran kans. Ne on kyllä huippuja ja muutki on tosi kivoja eli hyvä porukka meillä!
Burlingtonista sen verran että tää on Vermontin osavaltion isoin kaupunki vaikka ei pääkaupunki ookkaan. Asukkaita on n. 40 000 plus opiskelijat joita on n. 10 000 eli opiskelijaporukkaa näkee aina ja jatkuvasti joka paikassa. Kampus sijaitsee n. 1-2 km keskustasta joka on tosi kiva! Muistuttaa itse asiassa vähä Jyväskylää, siel on samantyyppinen kävelykatu jossa on kauppoja ja ravintoloita. Pari katua kävelykadusta alaspäin on järvi nimeltä Champlain. Se on tosi iso ja ihan mielettömän kaunis, takana näkyy vuoria ja metsää on joka puolella. Aurinko laskee järven taakse, ens viikolla päästään ihaileen sitä risteilyllä! Myös kampusalue on tosi kiva, myös se muistuttaa tosi paljon Seminaarinmäkee punasine tiilitaloineen jotka tosin on tuhat kertaa nätimpiä ku Jyväskylässä, sori vaan Alvar Aalto:) Asuntola jossa asun sijaitsee ihan kampuksen keskellä ja on muutenki tosi keskeinen paikka, täällä on paljo tapahtumia ja ruokapaikkoja ja melkein kaikki vaihtarit asuu täällä. Talojen ympärillä on isoja ruohokenttiä kivoja hengailupaikkoja, tykkään! Muutenki musta on tosi hauska asuu kampuksella koska aina näkee ihmisiä ja millon vaan voi pistäytyä syömässä tai kahvilla tai nurtsilla istuskelemassa. Tää meni nyt vähän hehkutukseksi mut ku tykkään niin kovasti tästä paikasta, en malta oottaa et luennot alkaa ja pääsee oikeesti kunnolla asettautuun tänne asumaan. Tällä hetkellä osa tavaroista on nimittäin vielä laukussa ja huone vähä sekasin, tyynyt ja muu tarpeellinen on jo tosin hankittu Walmartista. Lupaan laittaa kuvia huomenna, tosin en oo niitä vielä täällä ihan hirveesti ottanu. Mut nykin kuvat on ainaki luvassa! Huomenna ohjelmassa myös biitsillä loikoilua koska lämmintä on n. 30 astetta ja sitä ei kuulemma kestä enää kauaa.
Ai niin, käytiin Federican ja Nickin kanssa äsken jätskillä Ben&Jerrysillä, oli hyvää! Iski valinnanvaikeus koska tarjolla oli n. miljoonaa eri sorttia. Istahettiin penkille syömään ja meitä tuli jututtaan joku paikallinen rantojen mies, se kerto meille innoissaan kuinka miehet rakastaa naisia ja antaa niille lapsia mutta kuukautiset on kuitenki jumalan syytä. Hyvä tietää! Ja Honey Moon-otsikosta sen verran että meille näytettiin orientaatiossa kuvio jonka mukaan kaikki vaihtarit on aluksi ihan innoissaan kaikesta koska uusia juttuja on niin paljon, eletään siis kuherruskuukautta. Mutta kyllä se into kuulemma tästä laantuu ja kuukauden päästä ollaan ihan pohjalla ja vollotetaan koti-ikävää. Saa nähä miten käy, pidän teidät ajan tasalla!
sunnuntai 22. elokuuta 2010
Empire State of My Mind
Heräsin aamuseitsemältä ja kyllä, New Yorkissa! Kummasti hävis väsymys.. Jutustelin hetken Kerkon ja äitin kanssa Skypessä ja sitten suuntasin Central Parkiin aamiaiselle. Loppujen lopuksi aamupalaa sain vasta kolmen tunnin päästä, nähtävää oli niin paljon etten millään malttanut aiemmin pysähtyä syömään!
Opaskartta kertoo että puiston rakennus aloitettiin vuonna 1858 ja se valmistui 15 vuotta myöhemmin. Se on alusta loppuun asti ihmisen tekemä ja sitä pidetäänkin yhtenä 1800-luvun suurimpana taideteoksena. Omasta mielestäni se on yksinkertaisesti käsittämätön paikka! Joka puolella kasvaa ikivanhoja puita joiden välissä kiemurtelee kapeita polkuja, pieniä hiekkateitä ja vähän leveämpiä asfalttiteitä. Liikenteen melua ei kuulu lainkaan, ainoastaan puiden takaa pilkistävät pilvenpiirtäjät muistuttavat että miljoonakaupungissa ollaan. Olin yllättynyt kuinka paljon lenkkeilijöitä puistossa oli jo aamuyhdeksän aikaan. Virallisella lenkkipolulla oli tietty kiertosuunta ja eipä kyllä olisi tullut mieleenkään lähteä juoksemaan väärään suuntaan, sen verran paljon porukkaa oli liikkeellä. New Yorkin maraton alkaa selvästi lähestyä:) Lisäksi puistossa näkyi paljon huimaa vauhtia viilettäviä pyöräilijöitä, koiranulkoiluttajia ja tietenkin turisteja. Puistosta löytyy myös mm. eläintarha ja John Lennonille omistettu Strawberry Fields.
Aamupalan (hot dog ja rinkeli) voimin kiertelin puistossa vielä pari tuntia ja räpsin olan takaa kuvia. Sen jälkeen suuntasinkin 5th Avenueta pitkin kohti Times Squarea ja vaikka tarkoitus oli, etten vielä tänä viikonloppuna tuhlaa rahaa shoppailuun, oli silti pakko piipahtaa muutamassa kaupassa. Kyseinen katu ei ihan ollut mun budjetille suunnattu, kaupat nimittäin olivat luokkaa Luis Vuitton, Gucci, Emporio Armani jne. Piipahdin kuitenkin Dieselin ja Juicy Couturen liikkeissä mutta en raaskinut ostaa mitään. Sitten päädyin Zaraan josta tarttui mukaan pari paitaa, H&M:n ohitin päättäväisesti:D Käväsin myös Trump Towerin Starbucksissa kahvilla mutta ei näkyny Donaldia.
Times Square olikin sitten taas jotain ihan muuta. Psykedeelinen kuvaa ehkä parhaiten koko aluetta, joka puolella välkkyy valomainoksia, liikennettä ja ihmisiä on valtavat määrät. Bongasin myös USA-bikineissä kitaraa soittavan cowboy-naisen ja paidattoman miehen joka mainosti alastomia laulajamiehiä. Keskellä aluetta kiemurteli satojen ihmisten jono mutta en saanut selvää mihin he jonottivat, täytyi olla jotain todella hyvää tiedossa! Mielikuvituksellisesti päädyin mäkkiin syömään, samalta maistuu Bigmac kuulkaa Jyväskylässäkin! Ranskikset oli tosin vähä parempia:) Olin vähän pettynyt kun en nähnyt superlihavia ihmisiä supersize-aterioiden kimpussa.. Times Squarelta matkasin metrolla hotellille, ennen sitä tosin oli pakko käydä kolmikerroksisessa M&M’s-kaupassa ostaan vähä karkkia. Metrossa oli kummia hyypiöitä mutta selvisin silti! Hyypiöistä puheen ollen, Subwayn myyjä kysy multa eilen tunnenko Sami Hyypiän ja Jari Litmasen.
Nyt oon siis hotellilla makoilemassa ku en jaksa enää kävellä. Pitää kyllä varmaan lähtee vielä käymään jossain ku nähtävää ois niin paljo:)
Ps. Lento oli pitkä mut aika meni silti suht nopeesti, ehin kattoo pari leffaa ja pelata vähä pelejä omasta ”telkkariruudusta”. Reitti kaarsi Islannin yli mut just silloin oli pilviä niin en nähny maisemia, harmi. Mut Grönlantia näin, oli siistiä nähä jäävuoria kellumassa! JFK:n kentällä jonottelin puolisen tuntia passintarkastukseen ja just mun kohalla koko tarkastussysteemi kaatu ja mikään ei toiminu tuntiin. Oottelin siinä sitte ja juttelin vähä passintarkastajamiehen kanssa ja sain siltä purkkaa, kivaa! Sen jälkeen odottelin vielä bussia puolisen tuntia ja matka hotellille kesti yli tunnin. Oli jännää katella maisemia, näin mm. varmasti maailman suurimman hautuumaan! Queensin läpi ajettaessa olin ihan kiitollinen siitä ettei tarvii kävellä siellä, näytti aika hurjalta seudulta. Ja sit ku lähestyttiin Manhattania ja näin ekaa kertaa Empire State Buildingin meinasin seota ja Times Squarella tollotin vaan suu auki ku mikäki turisti. Hotelli on ihan siisti ja sänky on joku superkingsize jossa on kuus tyynyä, sovin nukkuun poikittain siinä:)
Huomenna lisää juttua, vuorossa Downtown ja pilvenpiirtäjät, tän päivän talot oli vielä ihan pieniä verrattuna niihin!
Kuvia latailen koneelle varmaan illalla joten kohta pääsette niitäkin kattelemaan.
perjantai 20. elokuuta 2010
Helsinki-Vantaa
Terveisiä lentokenttäkahvilasta, tunnin päästä pääsee koneeseen joten siihen asti pitää varmaan kierrellä kauppoja:) Laukku meni ruumaan eikä ollu ku kolme kiloa ylipainoa, 25kg siis painoi se körmy. Oon niiiin pulassa tulomatkalla, onneks äiti ja isi tulee lokakuussa käymään nii saavat sit viedä osan mun tavaroista jo Suomeen. Turvatarkastuksessa odottikin ylläri kun Matias liikunnalta oli tarkastamassa, jouduin tiukkaan syyniin:D
Aamulla ku sanoin Kerkolle heipat nii oli kyllä aika surullinen mieli, seuraavan kerran nähään vasta ens vuoden puolella:/ Sen jälkeen alko vasta tajuamaan että oon oikeesti nyt lähössä, tähän asti ei oo oikein osannu ees aatella. Nyt alkaakin jo jänskätys hiipiä puseroon kun kattelee kaikkia ihmisiä jotka on menossa kuka minneki. New Yorkiinki on muutama muukin menossa, mun käsittääkseni kone on aika täynnä. Mulla oli alkuun paikka koko koneen viimesessä rivissä vasemmassa nurkassa, ihan vessan edessä ja ikkunaakaan siinä ei mun tuurilla ois ollu. Mut Juha sai onneks vaihettua mun paikan ja nyt istun (toivottavasti) kivalla ikkunapaikalla josta sitte näkeeki jotain. Vaikka eipä matkan aikana varmaan hirveesti ulkona maisemia näy, pelkkää Atlantia vaan. Mut sitte laskeutuessa on kiva nähä kaupunkia!
Edessä ois siis nyt 8h 40min lentokoneen penkissä istumista, siellä on kai onneks oma "telkkari" et voi kattoo lennon etenemistä ja leffoja. Lisäksi ajanvietteenä on lukemista, ristikkoa, musiikkia ja läppärin sisältö joten eiköhän sen ajan jotenki saa kulumaan. Myös salmiakkia ja suklaata pakkasin käsimatkatavaroihin ettei heti iske kulttuurishokki!
Terkut kaikille ja pitäkää peukkuja et lento menee hyvin, seuraava postaus tuleeki sit New Yorkista!
torstai 19. elokuuta 2010
Matka alkaa!
Nyt suuntaan junalla kohti Helsinkiä ja huomenna sitten seikkaillaan lentokentällä. Heippahei Jyväskylä, nähdään ensi vuoden puolella!
Kuinka tähän päädyttiin
Blogini tarkoitus on paitsi kertoilla ystäville ja sukulaisille matkan vaiheita, myös korvata yliopiston vaatima raportti vaihtopuolivuotisestani. Päädyin vaihtoraportin sijaan blogin pitämiseen koska tämä toimii samalla kätevästi myös matkapäiväkirjana jonka pariin voin myöhemmin itsekin palailla.
Vaihdon suunnittelun aloitin todenteolla viime syksynä. Olin jo kauan sitten päättänyt että sitten kun yliopistossa joskus opiskelen, tulee siihen myös ehdottomasti kuulumaan vaihtojakso ulkomailla. Myös Kerkko oli onneksi innostunut ideasta lähteä vaihtoon ja haimmekin molemmat vaihtopaikkaa täksi syksyksi. Viime lokakuussa alkoi vaihtopaikan etsiminen, meinasi kyllä hieman kiire tulla kun syksy menikin hujauksessa ja hakudeadline olikin jo muutaman päivän päästä käsillä! Päädyin Yhdysvaltoihin, koska halusin vaihtoon mahdollisimman kauas kun matkustaminen vaihto-ohjelman siivellä kuitenkin on suhteellisen halpaa kun ei tarvitse hotelleissa asustella. Australiakin käväisi mielessä mutta loppujen lopuksi hain pelkästään Yhdysvaltoihin. Lähden vaihtoon ISEPin kautta, mikä tarkoitti järkyttävää määrää paperityötä. Hakemukseen piti merkata 10 yliopistoa, joihin voisi vaihtoon lähteä, ja jokaiseen yliopistoon piti laatia oma kurssisuunnitelmansa. Melkoinen homma sanon minä! Lisäksi hakuprosessi kesti koko kevään ajan, kun ensin piti odotella kotiyliopistolta hyväksymistä vaihto-ohjelmaan, sen jälkeen odottaa ISEPiltä tietoa mihin yliopistoon on tullut sijoitetuksi ja vielä lopuksi hermoilla vastaanottavan yliopiston hyväksyvää päätöstä. Hermohan siinä meinasi mennä mutta hyvin kävi onneksi ja eiköhän vaiva ja odottelu ole sen arvoista:)
Hyväksymispäätös tipahti sähköpostiin toukokuussa ja sitten alkoikin viisuminhakuoperaatio. Täytettyäni noin 15-sivuisen hakemuslomakkeen ja vastattuani mm. kysymyksiin "Oletko terroristi?" ja "Oletko ottanut osaa kansanmurhaan?" sain hakemuksen lähetettyä. Sitten vain Helsinkiin suurlähetystöön haastatteluun joka olikin hakemuksen täyttämisen rinnalla helppo nakki. Loppukesä onkin sitten hurahtanut töitä tehdessä ja asioita hoitaessa mutta nyt alkaa kaikki viimein olla kasassa.
Tällä hetkellä tilanne on se, että minä suuntaan Amerikan mantereelle ylihuomenna ja Kerkko varailee parhaillaan lentoa Ateenaan, jossa aikoo syksyn viettää taloustieteitä lukien. Alivuokrasopparit asunnostamme kirjoitettiin tänään joten nyt voi hyvillä mielin lähteä reissuun kun tietää että omaan tuttuun kotiin pääsee sitten muuttamaan takaisin tammikuussa. Vuokralaisetkin vaikuttivat tosi kivoilta joten ihan mielellään jätän kodin ja kukat heidän hoidettavakseen. Huomenna suuntaamme molemmat Helsinkiin velikullan luo yöksi, onneksi Kerkko lähtee ainakin melkein kentälle asti saattamaan ettei tarvi ihan yksin matkustaa. Tässä siis viimeistä koti-iltaa vietetään viinilasillisen merkeissä, vähän alkaa olla haikeat tunnelmat. Kerkko kävi päivällä ostamassa Arnoldsin donitseja vuokrasopimuskahveja varten mutta eivät malttaneet uudet vuokralaiset ja vuokraisäntä kahvia jäädä hörppimään joten meille jäi kuuden donitsin urakka, saa tulla auttamaan :D
Nyt sanon heipat täältä ja keskityn ihan vaan fiilistelyyn, toivottavasti jaksoitte lukea tän kilometripostauksen!
Vaihdon suunnittelun aloitin todenteolla viime syksynä. Olin jo kauan sitten päättänyt että sitten kun yliopistossa joskus opiskelen, tulee siihen myös ehdottomasti kuulumaan vaihtojakso ulkomailla. Myös Kerkko oli onneksi innostunut ideasta lähteä vaihtoon ja haimmekin molemmat vaihtopaikkaa täksi syksyksi. Viime lokakuussa alkoi vaihtopaikan etsiminen, meinasi kyllä hieman kiire tulla kun syksy menikin hujauksessa ja hakudeadline olikin jo muutaman päivän päästä käsillä! Päädyin Yhdysvaltoihin, koska halusin vaihtoon mahdollisimman kauas kun matkustaminen vaihto-ohjelman siivellä kuitenkin on suhteellisen halpaa kun ei tarvitse hotelleissa asustella. Australiakin käväisi mielessä mutta loppujen lopuksi hain pelkästään Yhdysvaltoihin. Lähden vaihtoon ISEPin kautta, mikä tarkoitti järkyttävää määrää paperityötä. Hakemukseen piti merkata 10 yliopistoa, joihin voisi vaihtoon lähteä, ja jokaiseen yliopistoon piti laatia oma kurssisuunnitelmansa. Melkoinen homma sanon minä! Lisäksi hakuprosessi kesti koko kevään ajan, kun ensin piti odotella kotiyliopistolta hyväksymistä vaihto-ohjelmaan, sen jälkeen odottaa ISEPiltä tietoa mihin yliopistoon on tullut sijoitetuksi ja vielä lopuksi hermoilla vastaanottavan yliopiston hyväksyvää päätöstä. Hermohan siinä meinasi mennä mutta hyvin kävi onneksi ja eiköhän vaiva ja odottelu ole sen arvoista:)
Hyväksymispäätös tipahti sähköpostiin toukokuussa ja sitten alkoikin viisuminhakuoperaatio. Täytettyäni noin 15-sivuisen hakemuslomakkeen ja vastattuani mm. kysymyksiin "Oletko terroristi?" ja "Oletko ottanut osaa kansanmurhaan?" sain hakemuksen lähetettyä. Sitten vain Helsinkiin suurlähetystöön haastatteluun joka olikin hakemuksen täyttämisen rinnalla helppo nakki. Loppukesä onkin sitten hurahtanut töitä tehdessä ja asioita hoitaessa mutta nyt alkaa kaikki viimein olla kasassa.
Tällä hetkellä tilanne on se, että minä suuntaan Amerikan mantereelle ylihuomenna ja Kerkko varailee parhaillaan lentoa Ateenaan, jossa aikoo syksyn viettää taloustieteitä lukien. Alivuokrasopparit asunnostamme kirjoitettiin tänään joten nyt voi hyvillä mielin lähteä reissuun kun tietää että omaan tuttuun kotiin pääsee sitten muuttamaan takaisin tammikuussa. Vuokralaisetkin vaikuttivat tosi kivoilta joten ihan mielellään jätän kodin ja kukat heidän hoidettavakseen. Huomenna suuntaamme molemmat Helsinkiin velikullan luo yöksi, onneksi Kerkko lähtee ainakin melkein kentälle asti saattamaan ettei tarvi ihan yksin matkustaa. Tässä siis viimeistä koti-iltaa vietetään viinilasillisen merkeissä, vähän alkaa olla haikeat tunnelmat. Kerkko kävi päivällä ostamassa Arnoldsin donitseja vuokrasopimuskahveja varten mutta eivät malttaneet uudet vuokralaiset ja vuokraisäntä kahvia jäädä hörppimään joten meille jäi kuuden donitsin urakka, saa tulla auttamaan :D
Nyt sanon heipat täältä ja keskityn ihan vaan fiilistelyyn, toivottavasti jaksoitte lukea tän kilometripostauksen!
tiistai 17. elokuuta 2010
Tästä se lähtee..
Burlington-blogin eka postaus ois sitten tässä. Kolmen päivän päästä olisi tarkoitus suunnata nokka kohti Helsinkiä ja neljän päivän päästä suuntana on New York, USA. Edessä siintää siis vaihtarisyksy Burlingtonissa, Vermontin osavaltiossa. Aikomuksena on opiskella ravitsemusta, niin hassulta kuin sanan ravitsemus liittäminen sanaan Amerikka kuulostaakin! Ei mitään hajua mitä kurssit pitävät sisällään mutta mielenkiintoista se varmasti on:) Odotankin siis lievästi sanottuna innolla syksyn kursseja, hauskaa päästä taas opiskelujen pariin (kumma lause..)! Vielä enemmän odotan kuitenkin sitä että pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin, niin vaihtareihin kuin amerikkalaisiinkin. Ja tietysti listalla on myös matkustelu, shoppailu, hauskanpito ja mitä ikinä syksy tuokin tullessaan! Tässäpä siis hieman alkutunnelmia, seuraavissa postauksissa luvassa ainakin tarkempia matkasuunnitelmia ja tarinaa siitä miten tähän päädyttiin. Kuvia tulen laittamaan tänne myös silloin tällöin, enemmissä määrin kuitenkin sivulle, johon julkaisen linkin myöhemmin.
Tervetuloa mukaan seikkailuun,
terkuin Niina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)