torstai 25. marraskuuta 2010

Heipat Torontolle

Vika päivä vierähti lähinnä kaupungilla pyörien ja paikkoja katsellen, Nooran kanssa piipahdettiin lisäksi vielä Royal Ontario Museumissa joka oli hieman kuin New Yorkin luonnontieeteellinen museo mutta pienempi. Tällä hetkellä raflassa Montréalissa, parin tunnin päästä lähtee bussi Burlingtoniin. Ihanaa päästä taas "omaan" sänkyyn, vaikka reissu oli hauska niin neljä yötä neljän tytön kanssa alkaa väkisinkin rassata hermoja, varsinkin kun kylppäreitä oli vain yksi:D Ja kylppäristä puheen ollen, pääsin vihdoinkin kunnolliseen saunaan!! En uskaltanut toivoa saunan suhteen liikoja Montréalin saunan jälkeen, silloinhan kyseessä oli 55 astetta ja vedenheittokielto.. Mutta toisin kävi! Sauna oli vallan normaali ja jopa lämmin, tosin vettä piti heittää juomapullolla kun nappoa ja sankoa ei löytynyt mistään. Tän saunan voimin jaksan odotella Suomeen asti!



Huomenna onkin sitten Kiitospäivä ja ollaan menossa Clintin perheen luokse Stoween kiitospäiväaterialle. Tosi kiva päästä aitoon amerikkalaiseen perheeseen näkemään miten kiitospäivää vietetään, itselläni ei ainakaan ole muuta tietoa kuin että tiedossa on kalkkunaa. Jos olosuhteet ja aika sallii niin suunnitelmissa on myös kävästä huomenna rinteessä korkkaamassa uudet snoukkakengät, Clint nimittäin asuu ihan Stowen rinteiden vieressä.

Loppuviikosta lataan kuvat reissusta nettiin heti ku saan kunnon yhteydet ja teen myös oman postauksen Niagaran putouksista. Sitä odotellessa hyvää Kiitospäivää!


maanantai 22. marraskuuta 2010

Toronto Päivä 2

Tokan päivän aamu lähti liikkeelle hitaasti mutta lopulta päästiin sängystä ylös ja kaupungille. Tarkoituksena oli katsella Toronton Jouluparaatia joka on kuulemma maan suurin, mutta joku muukin oli päätynyt samaan suunnitelmaan. Ihmistä oli kuin meren mutaa joten paraatista näkyi vaan pätkiä sieltä täältä ja lähdettiinkin pian jatkamaan matkaa. Fede halusi tutustua Casa Lomaan, joka oli jonkinlainen moderni linna tai vastaava joten kulutettiin siellä muutama tunti, ihan kivan näköinen tönö.

Linnan jälkeen hypättiin metroon ja ajettiin johonkin päin Torontoa sillä Federican kaveri oli kutsunut meidät kahville. Välissä piipahdettiin kuitenkin syömässä mäkissä ja täytyy sanoa että oli kamalin McDonald's-kokemus ikinä koskaan! Hamppari oli kylmää ja ranskikset kuivia, asiakkaiden keski-ikä n. 85 vuotta ja vessassa oli pinkki laatikko johon pyydettiin jättämään käytetyt huumeruiskut. Ällöttävää. Tästä selvittyämme pääsimme kuitenkin Feden italialais-kanadalaisen ystävän luo kahville ja tutustuimme mm. Zizoon, sekopäähän bostoninterrieriin. Kahvittelun jälkeen oli vuorossa päivän kohokohta, Pohjois-Amerikan korkein torni CN Tower (553m). Torni oli vielä vuoteen 2007 saakka maailman korkein, kunnes Dubaihin pykättiin vielä pari sataa metriä korkeampi rakennus. Hienot oli näkymät pimenevän Toronton yli ja mahassa väänsi kun seisottiin lasilattialla jonka läpi näkyi liikenne puoli kilometriä alempana!

Nyt siis taas hotellilla ja kello lähenee uhkaavasti yhtä joten olisi nukkumatin aika. Huomenna aikasin ylös sillä ohjelmassa on Niagaran putoukset! Suuret odotukset siis huomista kohtaan! Juttua purosta huomenna illalla tai viimeistään keskiviikkona ja toivottavasti kuviakin saan latailtua mahdollisimman pian. Nyt kuitenkin hyväyö kaikille!

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Hyvää yötä ja huomenta

Kello 03:09, Federica ja Nicki nukkuu, ootellaan Danan ja Nooran kans pizzaa olkkarissa. Ilta oli aika mieletön, googlattiin netistä Top 10 Toronto Nightclubs ja suunnattiin numero ykköseen. Saavuttiin Club Muzikin portaille puolenyön aikaan ja siinä jonotellessa todettiin että paikkaan vaaditaan tytöiltä 21 vuoden ikä ja pojilta 25. Sisään ei pääse edes t-paidalla, saati sitten lenkkareilla. Maksettiin kiltisti $20 pääsymaksu + narikka ja kipitettiin baaritiskille. Oli kiva ylläri kun minimisumma luottokortille oli 80 dollaria! Onneksi oli käteistä mukana...

Kaiken kaikkiaan yökerho oli vallan mainio, asiakaspaikkoja 3000 ja parhaimpana iltana auki on myös yläkerta ulkouima-altaineen ja patioineen. Tällä kertaa oli tyytyminen yhteen kerrokseen. Hauskaa riitti kun seurattiin vierestä paikallisten menoa, paikka oli selvästikin se johon tultiin näyttäytymään kerran viikossa upouuden mekon kanssa. Porukka tanssi niin hillitysti ja hallitusti että päätettiin tyttöjen kanssa ottaa tanssilattia haltuun kunnon muuveilla, kerättiin aika paljo kummia katseita :D

Mut nyt tuli pizza, rupeen syömään ja sit meen Feden ja Nickin viereen haiseen valkosipulille. Hyvää yötä mulle ja huomenta sinne Suomeen, huomenna kattoon Joulupukki-paraatia ja muuta mukavaa!

lauantai 20. marraskuuta 2010

Good Morning Toronto

Matka Torontoon alkoi eilen illalla kello seitsemän aikaan ja jatkui läpi yön. Puolenyön aikaan Montréalissa vaihdettiin ikivanhasta Greyhoundista upouuteen kaksikerroksiseen bussiin, jossa vietettiin seuraavat seitsemän tuntia puoliunessa. Hotelliin pääsimme heti aamulla ja aika mukavalta vaikuttaa! Neljän hengen sviitti pitää sisällään kaksi makkaria, keittiön, olohuoneen ja ison parvekkeen. Hintaa on kuitenkin vain $40 yöltä per nenä! Suunnitelmissa on kokkailla ruuat itse ja säästä sillä tavalla rahaa tärkeämpiin asioihin - kuten shoppailuun.

Parin tunnin päikkäreiden jälkeen lähdettiin tutustumaan ydinkeskustaan ja tällä hetkellä datailen Hard Rock Cafessa. Kohta takaisin hotellille ja laittautumaan iltaa varten, suunnitelmissa jonkin sortin drinkkibaari ja yökerho. Tähän mennessä jutut on ollu aika levotonta johtuen vähäisistä yöunista joten katsotaan mihin ilta johtaa! Lisää infoa tulossa yöllä tai aamulla, adios!

perjantai 19. marraskuuta 2010

Kyllä mä täällä opiskelenki...

Tässäpä hieman esittelyä kursseistani täällä, kuvituksena kuvia kampukselta:


Obesity & Weight Control
Kuten nimi kertoo, kurssilla keskitytään ylipainon ja lihavuuden syihin, seurauksiin ja hoitoon. Paitsi todella mielenkiintoinen, myös erittäin ajankohtainen kurssi niin Yhdysvaltojen kuin Suomenkin painoindeksin takia. Tiesittekö muuten että 70% aikuisista amerikkalaisista on ylipainoisia ja heistä 30% on lihavia. Tämä tarkoittaa sitä että kaksi kolmesta vastaan tulevasta jenkistä on ylipainoinen. Täällä Vermontissa sitä ei huomaa mutta ei tarvitse mennä montaakaan osavaltiota etelämmäksi kun tilastot alkavat pitää paikkaansa. Tiesittekö myös että  niissä osavaltioissa joissa ylipaino ja lihavuus on yleisintä, on myös eniten McDonaldseja. Siinäpä tieteellistä korrelaatiota. Huolestuttavinta on se että myös lapsista enemmistö alkaa olla ylipainoisia. Suomalaiset eivät voi paljon elvistellä, samassa lihavuuskartassa Suomen lukemat olivat vain n. 10 prosenttiyksikköä alhaisemmat.





Nutrition Through The Life Cycle
Ehdottomasti paras kurssi millä oon koskaan ikinä ollu. Käsittelee ravitsemusta ihmisen koko eliniän aikana lähtien raskausajan tarpeista ja päättyen vanhusten ravitsemukseen. Tällä hetkellä ollaan menossa murrosiässä. Opettaja on ihan loistava, tietää todellakin mistä puhuu ja osaa myös opettaa sen opiskelijoille. Tätä opettajaa tuun kaipaamaan Suomessa. Ja jos ei mitään muuta niin ainakin nyt ettei lapselle saa sanoo että saat jälkiruokaa vasta kun oot syöny lautasen tyhjäksi.

Fundamentals of Nutrition
Perussettiä ravitsemuksesta. Kurssilla käydään läpi kaikki mahdolliset ravintoaineet hiilareista protskuun ja A-vitamiinista molybdeeniin. Osa on ihan tuttua juttua ja välillä mietinkin miksi oikein istun tällä kurssilla mutta sitten opettaja latookin taas pöytään ihan uutta asiaa. Myös tämä opettaja on mainio, eläkeikä on jäänyt taakse jo ajat sitten ja silti mies jaksaa hypellä portaita ylös ja alas, ravata ympäriinsä ja havainnollistaa kyykistelemällä miten lihakset käyttää energiaa. Tämä syksy onkin Dr. Carewn viimeinen, 41 vuotta opettajana Vermontin Yliopistossa saa kuulemma riittää :D


Exercise Prescription for Sport, Health, Fitness & Performance
Tää on myös yks mun lemppareista. Kurssi muistuttaa valmennuksen kursseja Jyväskylässä, laaditaan harjoitusohjelmaa ja niin edelleen, mutta näkökulma on eri. Jyväskylässä valittiin koehenkilöt ja laadittiin heille harjoitusohjelma sen mukaan halusiko koehenkilö kehittää kestävyys-, voima- vai nopeusominaisuuksia. Täällä keskitytään lähinnä siihen mitä pitää ottaa huomioon harjoitusohjelmaa laadittaessa eri ihmisryhmien kohdalla. Tähän mennessä ollaan käyty läpi mm. raskaana olevat, vanhukset, lapset, ylipainoiset sekä jotain sydän- tai keuhkotautia tai osteoporoosia sairastavat. Kohteena on tavalliset ihmiset, urheilijoita ei juuri käsitellä, koska jokaisen lajin kohdalla ohjelman laatiminen on kuitenkin erilaista. Eniten kurssissa pidän kuitenkin opettajasta. Mies tietää mistä puhuu, hänellä on vahvat mielipiteet asiasta ja hän myös kertoo ne. Eikä vahva irkkuaksentti pahenna asiaa yhtään:)



En tiedä muista amerikkalaisista yliopistoista mutta tässä yliopistossa kurssien vaatimustaso on kummallinen. Tekemistä ja lukemista on paljon ja hyviä arvosanoja saadakseen pitää todellakin opiskella, mutta samaan aikaan tuntuu siltä että opettajat tekevät kaiken mahdollisen että opiskelijat yltäisivät hyviin arvosanoihin. Suomessa arvosanat ovat täysin opiskelijan omalla vastuulla, jos tentti ei mene läpi tai arvosana on huono, ei ole muuta mahdollisuutta kuin käydä uusimassa tentti tai suorittaa kurssi uudelleen ensi vuonna. Täällä uusintatenttejä ei oikeastaan järjestetä ja jos kurssin yleisarvosana tentistä on heikko, opettaja antaa yleensä lisätehtäviä tai arvostelee tentin eri lailla jotta arvosanat nousisivat. Esimerkiksi edellisessä tentissäni koko luokan yleisarvosana oli aika heikko joten opettaja kysyi seuraavassa tentissä bonuskysymyksinä samoja kysymyksiä uudestaan, näillä bonuspisteillä oli mahdollista korottaa arvosanaa. Ja Nicki kertoi saaneensa 6/12 pistettä esseestä johon ei vastannut lainkaan! Opettaja oli kirjoittanut pisteiden viereen että haluaa motivoida oppilaita antamalla hieman lisäpisteitä. Siistiä:D Luulen että löyhä arvostelu johtuu siitä että koulutus maksaa täällä niin paljon. Vanhemmat maksavat kymmeniä tuhansia dollareita vuodessa lastensa opiskelupaikasta ja haluavat tottakai heidän pärjäävän hyvin. Ja jos opiskelijat saavat huonoja arvosanoja se on selvästikin opettajan syy, ei opiskelijan itsensä.

Paras puoli täällä on se, että opettajat ovat TODELLA päteviä. Suomessa olen tottunut siihen että suurin osa opettajista on tutkijoita jotka opettavat siinä ohessa. Tietävät siis kyllä mistä puhuvat mutta pedagogiset taidot ovat vähän niin ja näin. Luennot on myös rakennettu järkevästi ja tenttejä on tasaiseen tahtiin jolloin yhteen tenttiin luettava asiamäärä ei ole mahdottoman suuri. Opettajien ja oppilaiden välinen kommunikointi on myös yleisempää täällä kuin Suomessa, joten luennot eivät ole opettajan monotonista yksinpuhelua.



Kursseja ja opettajia tulee siis taatusti ikävä kun täältä Suomeen palaan ja muutenkin harmittaa kun Jyväskylässä ei voi opiskella ravitsemusta. Se tuntuu nimittäin ainakin nyt tosi vahvasti omalta jutulta, täytyy selvittää miten voin suorittaa kursseja etänä tms.

Tällaista löpinää siis opiskelusta, kurssit alkavat kohta olla lopuillaan ja lopputentit lähestyvät uhkaavasti. Sitä ennen on kuitenkin vuorossa viikon mittainen kiitospäiväloma joka alkaa JUURIKIN NYT! Reilun kolmen tunnin päästä hypätään bussiin ja suunnataan nokka kohti Montrealia, siellä bussinvaihto ja matka jatkuu Torontoon. Suunnitteilla on yksityiskohtainen matkapäiväkirja joten tiedossa levotonta meininkiä ja huonoja juttuja, pysykää siis kanavalla!

perjantai 12. marraskuuta 2010

Marraskuu 12.

35 päivää lukukauden loppumiseen
42 päivää jouluaattoon ja siihen kun Kerkko tulee New Yorkiin
49 päivää Amerikkaa jäljellä
50 päivää Ateenaan

Aika juoksee, saan itkukohtauksia koska kohta pitää lähtee pois ja riemukohtauksia koska kohta nään Kerkon, pääsen Ateenaan ja Suomeen. Hämmentävää olla näin ristiriitaisissa mietteissä. Yritän olla laskematta päiviä mutta se on vähän vaikeeta kun kämppis laskee niitä kolme kertaa päivässä ja vollottaa että kohta pitää lähtee kotiin :D

Mutta Halloweeniin. Amerikkalaisten lempparijuhlapäivä heti Joulun jälkeen oli kommelluksia täynnä. Viikonloppu alkoi normaaliin tapaan Pub Finnigan'sissa torsaina, tosin Halloween-kamat jätettiin vielä kiltisti kotiin. Perjantaina päivällä kaiversimme roadtripilta mukaan tarttuneet kurpitsat, tuli hienoja!






Illalla iski väsymys ja jäätiin Nickin ja Nooran kanssa suosiolla kotiin, katottiin leffa ja mutustettiin karkkia. Lauantaina oltiinki sitten ihan täpinöissä siitä että saadaan pukeutua Halloween-asuihin ja päästään isoihin kemuihin. Aluksi suunnattiin keskustaan pubiin joka oli täynnä toinen toistaan hämmentävämpiä naamiaisasuja. Parin tunnin päästä lähdettiin takasi kampukselle jossa oli tarkotus tavata Nick jonka oli tarkotus viedä meidät bileisiin jotka järjesti Nickin kaverin kaveri nimeltä Steve jonka kuulemma kaikki tuntee. No, tallustettiin n. 25 hengen porukassa ainakin tunti kohti bileitä kunnes tuli tieto että bileitä ei enää oo. Töllisteltiin keskellä-ei-mitään kunnes löydettiin bussipysäkki ja hypättiin seuraavaan bussiin, tän jälkeen porukka hajos omille teilleen ja me suunnattiin vaihtarilössillä pizzalle ja kotiin. Kummallista miten hauska ilta voi olla vaikka käytännössä koko ilta koostui vain kävelymatkasta bileisiin! Itse muunmuassa kävin kiivaan väittelyn siitä onko Vermont ekologinen vai ei, väittelyn toisena osapuolena oli kierrätyslaatikoksi pukeutunut ekologisuuden nimeen vannova heppu.



Sunnuntaina eli itse Halloweenina muut jäi nuolemaan haavojaan mutta minä ja Federica suunnattiin vielä keskustaan katselemaan meininkejä,.

Kuten jo sanoinkin aika juoksee ja Halloweenista on jo kulunut pari viikkoa. Ensi viikko vielä koulua ja sitten on viikon Thanksgiving-loma. Kiitospäivä on täällä iso juttu ja oltiin onnekkaita kun saatiin kutsu paikallisen perheen luokse kiitospäivän päivälliselle. Tiedossa siis kalkkunaa! Sitä ennen suunnataan viiden hengen voimin Kanadan puolelle Torontoon, suunnitelmissa on myös piipahtaa Niagaran putouksilla, jeje! Loman jälkeen saadaan toivottavasti tännekin jo lunta. Keli on ollut aika kurja monta päivää, vettä sataa ja kylmä tuuli puhaltaa. Toivottavasti se tietää talven tuloa, haluan todellakin päästä rinteisiin ja hiihtämään ennen kuin lähden pois täältä. Tällä hetkellä ei kuitenkaan näytä siltä että lunta ois tulossa, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämmintä on 13 astetta. Vermontin sää on kummallinen. En siis kuluta enää aikaa sisällä nokka kiinni läppärissä, otan tenttimateriaalit kainaloon ja lähden ulos lukemaan. Ensi viikolla voisin raapia kasaan jonkinlaisen postauksen opiskelusta täällä, siitä löytyy nimittäin paljon sanottavaa, niin hyvää kuin huonoakin. Mielessä pyörii myös jonkinlainen postaus Suomen ja USA:n eroista ja yhtäläisyyksistä sekä amerikkalaisista yleensäkin. Mut lisää tosiaan ensi viikolla, maanantaina kaks tenttiä! Wish me luck guys!