Honey Moon

Heippa! Valtavan suuret pahoittelut hiljaiselosta, päivät on tällä hetkellä niin hektisiä etten millään oo ehtiny netin ääreen. Olinpaikka on siis vihdoin ja viimein Burlington, Vermont ja täällä olisi tarkoitus viettää syksy. Vikat päivät New Yorkissa meni kivasti vaikka vettä tuliki kaatamalla koko ajan, tiistaina hyppäsin junaan ja puksutin parin muun vaihtaritytön kans tänne Burlingtoniin. Keskiviikkona alko orientaatio ja sitä kesti perjantaihin asti joten päivät on ollu täynnä kampuskierroksia, infoa käytännön asioista ja luentoja siitä kuinka ei kannata juoda tai polttaa ruohoa. Turvallisuusluennolla puhuttiin lisää alkoholin vaaroista, yksin  liikkumisesta, hälytystolpista joita kampuksella on pilvin pimein, ovien lukitsemisesta ym. Muistutettiin myös että ei saa luntata, plagioida tai tehdä läksyjä toisten puolesta koska silloin se toinen ei opi. Nämä asiat on hyvä kerrata koska oon ollu yliopistossa vasta viis vuotta:D

Mutta orientaatiot on nyt ohi ja jäljellä on avajaisviikon tapahtumia ja uusiin kavereihin tutustumista. Vaihtareita UVM:ssä (University of Vermont) on noin nelisenkymmentä ja kaikki mantereet Etelä-Amerikkaa lukuunottamatta on aika hyvin edustettuna. Porukkaa on Ruotsista, Hollannista, Saksasta, Ranskasta, Italiasta, Iso-Britanniasta, Venäjältä, Thaimaasta, Etelä-Koreasta, Kiinasta, Japanista, Australiasta, Uudesta-Seelannista ja Ghanasta. Olin aika yllättyny että täällä on toinenkin tyttö Suomesta, luulin olevani ainoa. Mutta kiva puhuu välillä suomeeki vaikka porukassa ollessa puhutaan englantia, paitsi silloin ku halutaan että muut ei ymmärrä:) Oon viettäny eniten aikaa mun italialaisen kämppiksen Federican, hollantilaisen Danan, italialaisen Magalin, saksalaisen Nickin ja tän suomalaisen Nooran kans. Ne on kyllä huippuja ja muutki on tosi kivoja eli hyvä porukka meillä!

Burlingtonista sen verran että tää on Vermontin osavaltion isoin kaupunki vaikka ei pääkaupunki ookkaan. Asukkaita on n. 40 000 plus opiskelijat joita on n. 10 000 eli opiskelijaporukkaa näkee aina ja jatkuvasti joka paikassa. Kampus sijaitsee n. 1-2 km keskustasta joka on tosi kiva! Muistuttaa itse asiassa vähä Jyväskylää, siel on samantyyppinen kävelykatu jossa on kauppoja ja ravintoloita. Pari katua kävelykadusta alaspäin on järvi nimeltä Champlain. Se on tosi iso ja ihan mielettömän kaunis, takana näkyy vuoria ja metsää on joka puolella. Aurinko laskee järven taakse, ens viikolla päästään ihaileen sitä risteilyllä! Myös kampusalue on tosi kiva, myös se muistuttaa tosi paljon Seminaarinmäkee punasine tiilitaloineen jotka tosin on tuhat kertaa nätimpiä ku Jyväskylässä, sori vaan Alvar Aalto:) Asuntola jossa asun sijaitsee ihan kampuksen keskellä ja on muutenki tosi keskeinen paikka, täällä on paljo tapahtumia ja ruokapaikkoja ja melkein kaikki vaihtarit asuu täällä. Talojen ympärillä on isoja ruohokenttiä kivoja hengailupaikkoja, tykkään! Muutenki musta on tosi hauska asuu kampuksella koska aina näkee ihmisiä ja millon vaan voi pistäytyä syömässä tai kahvilla tai nurtsilla istuskelemassa. Tää meni nyt vähän hehkutukseksi mut ku tykkään niin kovasti tästä paikasta, en malta oottaa et luennot alkaa ja pääsee oikeesti kunnolla asettautuun tänne asumaan. Tällä hetkellä osa tavaroista on nimittäin vielä laukussa ja huone vähä sekasin, tyynyt ja muu tarpeellinen on jo tosin hankittu Walmartista. Lupaan laittaa kuvia huomenna, tosin en oo niitä vielä täällä ihan hirveesti ottanu. Mut nykin kuvat on ainaki luvassa! Huomenna ohjelmassa myös biitsillä loikoilua koska lämmintä on n. 30 astetta ja sitä ei kuulemma kestä enää kauaa.

Ai niin, käytiin Federican ja Nickin kanssa äsken jätskillä Ben&Jerrysillä, oli hyvää! Iski valinnanvaikeus koska tarjolla oli n. miljoonaa eri sorttia. Istahettiin penkille syömään ja meitä tuli jututtaan joku paikallinen rantojen mies, se kerto meille innoissaan kuinka miehet rakastaa naisia ja antaa niille lapsia mutta kuukautiset on kuitenki jumalan syytä. Hyvä tietää! Ja Honey Moon-otsikosta sen verran että meille näytettiin orientaatiossa kuvio jonka mukaan kaikki vaihtarit on aluksi ihan innoissaan kaikesta koska uusia juttuja on niin paljon, eletään siis kuherruskuukautta. Mutta kyllä se into kuulemma tästä laantuu ja kuukauden päästä ollaan ihan pohjalla ja vollotetaan koti-ikävää. Saa nähä miten käy, pidän teidät ajan tasalla!

Empire State of My Mind

Heräsin aamuseitsemältä ja kyllä, New Yorkissa! Kummasti hävis väsymys.. Jutustelin hetken Kerkon ja äitin kanssa Skypessä ja sitten suuntasin Central Parkiin aamiaiselle. Loppujen lopuksi aamupalaa sain vasta kolmen tunnin päästä, nähtävää oli niin paljon etten millään malttanut aiemmin pysähtyä syömään!

Opaskartta kertoo että puiston rakennus aloitettiin vuonna 1858 ja se valmistui 15 vuotta myöhemmin. Se on alusta loppuun asti ihmisen tekemä ja sitä pidetäänkin yhtenä 1800-luvun suurimpana taideteoksena. Omasta mielestäni se on yksinkertaisesti käsittämätön paikka! Joka puolella kasvaa ikivanhoja puita joiden välissä kiemurtelee kapeita polkuja, pieniä hiekkateitä ja vähän leveämpiä asfalttiteitä. Liikenteen melua ei kuulu lainkaan, ainoastaan puiden takaa pilkistävät pilvenpiirtäjät muistuttavat että miljoonakaupungissa ollaan. Olin yllättynyt kuinka paljon lenkkeilijöitä puistossa oli jo aamuyhdeksän aikaan. Virallisella lenkkipolulla oli tietty kiertosuunta ja eipä kyllä olisi tullut mieleenkään lähteä juoksemaan väärään suuntaan, sen verran paljon porukkaa oli liikkeellä. New Yorkin maraton alkaa selvästi lähestyä:) Lisäksi puistossa näkyi paljon huimaa vauhtia viilettäviä pyöräilijöitä, koiranulkoiluttajia ja tietenkin turisteja. Puistosta löytyy myös mm. eläintarha ja John  Lennonille omistettu Strawberry Fields.

Aamupalan (hot dog ja rinkeli) voimin kiertelin puistossa vielä pari tuntia ja räpsin olan takaa kuvia. Sen jälkeen suuntasinkin 5th Avenueta pitkin kohti Times Squarea ja vaikka tarkoitus oli, etten vielä tänä viikonloppuna tuhlaa rahaa shoppailuun, oli silti pakko piipahtaa muutamassa kaupassa. Kyseinen katu ei ihan ollut mun budjetille suunnattu, kaupat nimittäin olivat luokkaa Luis Vuitton, Gucci, Emporio Armani jne. Piipahdin kuitenkin Dieselin ja Juicy Couturen liikkeissä mutta en raaskinut ostaa mitään. Sitten päädyin Zaraan josta tarttui mukaan pari paitaa, H&M:n ohitin päättäväisesti:D Käväsin myös Trump Towerin Starbucksissa kahvilla mutta ei näkyny Donaldia.

Times Square olikin sitten taas jotain ihan muuta. Psykedeelinen kuvaa ehkä parhaiten koko aluetta, joka puolella välkkyy valomainoksia, liikennettä ja ihmisiä on valtavat määrät. Bongasin myös USA-bikineissä kitaraa soittavan cowboy-naisen ja paidattoman miehen joka mainosti alastomia laulajamiehiä. Keskellä aluetta kiemurteli satojen ihmisten jono mutta en saanut selvää mihin he jonottivat, täytyi olla jotain todella hyvää tiedossa! Mielikuvituksellisesti päädyin mäkkiin syömään, samalta maistuu Bigmac kuulkaa Jyväskylässäkin! Ranskikset oli tosin vähä parempia:) Olin vähän pettynyt kun en nähnyt superlihavia ihmisiä supersize-aterioiden kimpussa.. Times Squarelta matkasin metrolla hotellille, ennen sitä tosin oli pakko käydä kolmikerroksisessa M&M’s-kaupassa ostaan vähä karkkia. Metrossa oli kummia hyypiöitä mutta selvisin silti! Hyypiöistä puheen ollen, Subwayn myyjä kysy multa eilen tunnenko Sami Hyypiän ja Jari Litmasen.

Nyt oon siis hotellilla makoilemassa ku en jaksa enää kävellä. Pitää kyllä varmaan lähtee vielä käymään jossain ku nähtävää ois niin paljo:)

Ps. Lento oli pitkä mut aika meni silti suht nopeesti, ehin kattoo pari leffaa ja pelata vähä pelejä omasta ”telkkariruudusta”. Reitti kaarsi Islannin yli mut just silloin oli pilviä niin en nähny maisemia, harmi. Mut Grönlantia näin, oli siistiä nähä jäävuoria kellumassa! JFK:n kentällä jonottelin puolisen tuntia passintarkastukseen ja just mun kohalla koko tarkastussysteemi kaatu ja mikään ei toiminu tuntiin. Oottelin siinä sitte ja juttelin vähä passintarkastajamiehen kanssa ja sain siltä purkkaa, kivaa! Sen jälkeen odottelin vielä bussia puolisen tuntia ja matka hotellille kesti yli tunnin. Oli jännää katella maisemia, näin mm. varmasti maailman suurimman hautuumaan! Queensin läpi ajettaessa olin ihan kiitollinen siitä ettei tarvii kävellä siellä, näytti aika hurjalta seudulta. Ja sit ku lähestyttiin Manhattania ja näin ekaa kertaa Empire State Buildingin meinasin seota ja Times Squarella tollotin vaan suu auki ku mikäki turisti. Hotelli on ihan siisti ja sänky on joku superkingsize jossa on kuus tyynyä, sovin nukkuun poikittain siinä:)

Huomenna lisää juttua, vuorossa Downtown ja pilvenpiirtäjät, tän päivän talot oli vielä ihan pieniä verrattuna niihin!

Kuvia latailen koneelle varmaan illalla joten kohta pääsette niitäkin kattelemaan.

Helsinki-Vantaa

Terveisiä lentokenttäkahvilasta, tunnin päästä pääsee koneeseen joten siihen asti pitää varmaan kierrellä kauppoja:) Laukku meni ruumaan eikä ollu ku kolme kiloa ylipainoa, 25kg siis painoi se körmy. Oon niiiin pulassa tulomatkalla, onneks äiti ja isi tulee lokakuussa käymään nii saavat sit viedä osan mun tavaroista jo Suomeen. Turvatarkastuksessa odottikin ylläri kun Matias liikunnalta oli tarkastamassa, jouduin tiukkaan syyniin:D

Aamulla ku sanoin Kerkolle heipat nii oli kyllä aika surullinen mieli, seuraavan kerran nähään vasta ens vuoden puolella:/ Sen jälkeen alko vasta tajuamaan että oon oikeesti nyt lähössä, tähän asti ei oo oikein osannu ees aatella. Nyt alkaakin jo jänskätys hiipiä puseroon kun kattelee kaikkia ihmisiä jotka on menossa kuka minneki. New Yorkiinki on muutama muukin menossa, mun käsittääkseni kone on aika täynnä. Mulla oli alkuun paikka koko koneen viimesessä rivissä vasemmassa nurkassa, ihan vessan edessä ja ikkunaakaan siinä ei mun tuurilla ois ollu. Mut Juha sai onneks vaihettua mun paikan ja nyt istun (toivottavasti) kivalla ikkunapaikalla josta sitte näkeeki jotain. Vaikka eipä matkan aikana varmaan hirveesti ulkona maisemia näy, pelkkää Atlantia vaan. Mut sitte laskeutuessa on kiva nähä kaupunkia!

Edessä ois siis nyt 8h 40min lentokoneen penkissä istumista, siellä on kai onneks oma "telkkari" et voi kattoo lennon etenemistä ja leffoja. Lisäksi ajanvietteenä on lukemista, ristikkoa, musiikkia ja läppärin sisältö joten eiköhän sen ajan jotenki saa kulumaan. Myös salmiakkia ja suklaata pakkasin käsimatkatavaroihin ettei heti iske kulttuurishokki!  

Terkut kaikille ja pitäkää peukkuja et lento menee hyvin, seuraava postaus tuleeki sit New Yorkista!

Matka alkaa!

Nyt suuntaan junalla kohti Helsinkiä ja huomenna sitten seikkaillaan lentokentällä. Heippahei Jyväskylä, nähdään ensi vuoden puolella!

Kuinka tähän päädyttiin

Blogini tarkoitus on paitsi kertoilla ystäville ja sukulaisille matkan vaiheita, myös korvata yliopiston vaatima raportti vaihtopuolivuotisestani. Päädyin vaihtoraportin sijaan blogin pitämiseen koska tämä toimii samalla kätevästi myös matkapäiväkirjana jonka pariin voin myöhemmin itsekin palailla.

Vaihdon suunnittelun aloitin todenteolla viime syksynä. Olin jo kauan sitten päättänyt että sitten kun yliopistossa joskus opiskelen, tulee siihen myös ehdottomasti kuulumaan vaihtojakso ulkomailla. Myös Kerkko oli onneksi innostunut ideasta lähteä vaihtoon ja haimmekin molemmat vaihtopaikkaa täksi syksyksi. Viime lokakuussa alkoi vaihtopaikan etsiminen, meinasi kyllä hieman kiire tulla kun syksy menikin hujauksessa ja hakudeadline olikin jo muutaman päivän päästä käsillä! Päädyin Yhdysvaltoihin, koska halusin vaihtoon mahdollisimman kauas kun matkustaminen vaihto-ohjelman siivellä kuitenkin on suhteellisen halpaa kun ei tarvitse hotelleissa asustella. Australiakin käväisi mielessä mutta loppujen lopuksi hain pelkästään Yhdysvaltoihin. Lähden vaihtoon ISEPin kautta, mikä tarkoitti järkyttävää määrää paperityötä. Hakemukseen piti merkata 10 yliopistoa, joihin voisi vaihtoon lähteä, ja jokaiseen yliopistoon piti laatia oma kurssisuunnitelmansa. Melkoinen homma sanon minä! Lisäksi hakuprosessi kesti koko kevään ajan, kun ensin piti odotella kotiyliopistolta hyväksymistä vaihto-ohjelmaan, sen jälkeen odottaa ISEPiltä tietoa mihin yliopistoon on tullut sijoitetuksi ja vielä lopuksi hermoilla vastaanottavan yliopiston hyväksyvää päätöstä. Hermohan siinä meinasi mennä mutta hyvin kävi onneksi ja eiköhän vaiva ja odottelu ole sen arvoista:)

Hyväksymispäätös tipahti sähköpostiin toukokuussa ja sitten alkoikin viisuminhakuoperaatio. Täytettyäni noin 15-sivuisen hakemuslomakkeen ja vastattuani mm. kysymyksiin "Oletko terroristi?" ja "Oletko ottanut osaa kansanmurhaan?" sain hakemuksen lähetettyä. Sitten vain Helsinkiin suurlähetystöön haastatteluun joka olikin hakemuksen täyttämisen rinnalla helppo nakki. Loppukesä onkin sitten hurahtanut töitä tehdessä ja asioita hoitaessa mutta nyt alkaa kaikki viimein olla kasassa.

Tällä hetkellä tilanne on se, että minä suuntaan Amerikan mantereelle ylihuomenna ja Kerkko varailee parhaillaan lentoa Ateenaan, jossa aikoo syksyn viettää taloustieteitä lukien. Alivuokrasopparit asunnostamme kirjoitettiin tänään joten nyt voi hyvillä mielin lähteä reissuun kun tietää että omaan tuttuun kotiin pääsee sitten muuttamaan takaisin tammikuussa. Vuokralaisetkin vaikuttivat tosi kivoilta joten ihan mielellään jätän kodin ja kukat heidän hoidettavakseen. Huomenna suuntaamme molemmat Helsinkiin velikullan luo yöksi, onneksi Kerkko lähtee ainakin melkein kentälle asti saattamaan ettei tarvi ihan yksin matkustaa. Tässä siis viimeistä koti-iltaa vietetään viinilasillisen merkeissä, vähän alkaa olla haikeat tunnelmat. Kerkko kävi päivällä ostamassa Arnoldsin donitseja vuokrasopimuskahveja varten mutta eivät malttaneet uudet vuokralaiset ja vuokraisäntä kahvia jäädä hörppimään joten meille jäi kuuden donitsin urakka, saa tulla auttamaan :D

Nyt sanon heipat täältä ja keskityn ihan vaan fiilistelyyn, toivottavasti jaksoitte lukea tän kilometripostauksen!

Tästä se lähtee..

Burlington-blogin eka postaus ois sitten tässä. Kolmen päivän päästä olisi tarkoitus suunnata nokka kohti Helsinkiä ja neljän päivän päästä suuntana on New York, USA. Edessä siintää siis vaihtarisyksy Burlingtonissa, Vermontin osavaltiossa. Aikomuksena on opiskella ravitsemusta, niin hassulta kuin sanan ravitsemus liittäminen sanaan Amerikka kuulostaakin! Ei mitään hajua mitä kurssit pitävät sisällään mutta mielenkiintoista se varmasti on:) Odotankin siis lievästi sanottuna innolla syksyn kursseja, hauskaa päästä taas opiskelujen pariin (kumma lause..)! Vielä enemmän odotan kuitenkin sitä että pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin, niin vaihtareihin kuin amerikkalaisiinkin. Ja tietysti listalla on myös matkustelu, shoppailu, hauskanpito ja mitä ikinä syksy tuokin tullessaan! Tässäpä siis hieman alkutunnelmia, seuraavissa postauksissa luvassa ainakin tarkempia matkasuunnitelmia ja tarinaa siitä miten tähän päädyttiin. Kuvia tulen laittamaan tänne myös silloin tällöin, enemmissä määrin kuitenkin sivulle, johon julkaisen linkin myöhemmin.

Tervetuloa mukaan seikkailuun,

terkuin Niina