torstai 23. joulukuuta 2010

Joulunodotusta

Heipähei pitkästä aikaa! Viimeset viikot Burlingtonissa oli yhtä kaaosta, tentteihin piti lukee jatkuvasti ja siinä samalla piti yrittää vielä nähä kaikkia kavereita ja viettää vikoja päiviä ja pakata. Pakkaaminen oli helpommin sanottu ku tehty, päädyin lähteen Burlingtonista kahen matkalaukun ja miljoonan muovipussin kanssa koska olin päättäny että ostan laukun vasta nykistä. Viime lauantaina oli siis aika sanoo heihei Burlingtonille, josta ihan mukavasti ehti muodostua kodin tapanen neljässä kuukaudessa. Ihan järjetön ikävä tulee koko paikkaa ja etenki kaikkia ihmisiä, vielä ei sitä ikävää oikein oo ees tajunnu ku oon menny pää kolmantena jalkana eteenpäin.

Tällä hetkellä istun bussissa jossain päin Baltimorea määränpäänä Washington DC. Päätettiin Nickin kans että pakkohan sitä nyt on pääkaupungissa käydä joten tehään tällanen pikavisiitti, nyt illalla sinne ja perjantaina anivarhain takasi New Yorkiin jossa pidän majaa uuden vuoden aattoon asti. Ja tattadaaaa! Nään Kerkon vihdoin ja viimein ylihuomenna eli jouluaattona, oikein mainio joululahja on se :) Varsinki nyt vikoina viikkoina on ollu ihan mieletön ikävä ku tietää että kohta nähään. Kivaa päästä näyttään sille New Yorkia nyt ku oon ite jo ehtiny tutustua kaupunkiin. Hassua tosiaan viettää joulua täällä, jos joku ois pari vuotta sitten sanonu että tuun oleen joulun 2010 Manhattanilla nii enpä ois kyllä uskonu! Katotaan mitä tulee, koitetaan pitää suomiperinnettä yllä koska Antti ja Minna saapu mestoille eilen, tiedossa jouluateria neljän hengen voimin siis.

Huomasin tuossa eilen muuten että ei Manhattankaan kovin suuren suuri oo, törmäsin nimittäin kadulla ihan sattumalta pariin aasialaistyttöön jotka oli Burlingtonissa vaihdossa myös. Kävi ilmi että ollaan samassa hotellissa yötä toisistamme tietämättä! Aika mäihä, eihän täällä ookkaan ku se n. 2000 hotellia!

Mut tässäpä tältä erää, alkaa akku loppua joten parasta vaan julkasta tää teksti ja alkaa ootella Washingtoniin saapumista. Puolisen tuntia vielä ois jälellä matkaa. Huomenna onki sitte hektinen päivä ku yritetään nähä kaikki mahdollinen yhden päivän aikana. Mut juttua taas lisää toivottavasti parin päivän päästä jos löydän jostain kunnollisen netin.

Heipa!

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Amerikkalainen terveydenhuoltojärjestelmä...

...toimii!! Ainakin Vermontin Yliopistossa. Oon ollu kipeenä nyt parisen viikkoo joten soitin tänä aamuna yliopiston terveydenhuoltoon klo 9.50. Lääkärin huoneeseen astuin klo 10.22, suhteellisen nopeaa toimintaa sanoisin:D Terveydenhoitaja aloitti ottamalla ylös tietoja ja pian paikalle tuli lääkäri joka jatkoi hommaa. Koko ruljanssiin meni yhteensä kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen marssin resepti kourassa yläkerran apteekkiin hakemaan lääkkeet poskiontelontulehdukseen. Nyt napsitaan siis antibiootteja tää viikko. En ois just nyt kaivannu minkäänlaisia sairasteluja tähän, tokavikaa viikkoa mennään ja lopputentit puskee päälle. Yhdestä selvisin jo kunnialla ja ens viikolla ois vielä kolme. Luennot loppuu kaikkien osalta tänä torstaina ja sen kunniaksi järjestetään jokasyksyinen ja -keväinen Naked Bike Ride. En vielä ihan tarkkaan tiedä tapahtuman konseptia, luultavasti luvassa alastomia ihmisiä pyörällä tai ilman. Vielä on muutama hetki aikaa harkita omaa osallistumista:D Mut jos osallistun niin etin kyllä jostain käsiini suomenlipun..

Saatiin vihdoin ja viimein myös lunta tänne, oli jo aikakin! Nyt on pari päivää tuiskuttanu ihan kunnolla ja maa alkaa olla valkonen. Loppuviikoksi on luvattu lisää lunta ja myös pakkasta mikä on hyvä, tällä hetkellä pitää rämpiä melkosessa sohjossa. Perjantaina oon luultavasti menossa Stoween testaan uusia lautakenkiä, en malta oottaa! Huippua päästä lautaileen ja koska oon siinä aika surkee, Ian lupas opettaa :) Alla kuva mun ikkunasta viime viikolta, nyt lunta on jo paljo enemmän!



Nyt hautaudun kuitenki peiton alle ja alan nukkuun. Oon nukkunu tosi huonosti pari viime yötä ku on ollu pää niin kipee ja siks kukun nytki ylhäällä keskellä yötä. Koitan kirjotella taas pikapuoliin lisää, en kuitenkaan lupaa mitään koska oon huomannu että joka kerta ku lupaan juttua jostain nii en sitä kirjota:D Siispä sanon vaan hyvää yötä mulle ja huomenta sinne Suomeen!

torstai 25. marraskuuta 2010

Heipat Torontolle

Vika päivä vierähti lähinnä kaupungilla pyörien ja paikkoja katsellen, Nooran kanssa piipahdettiin lisäksi vielä Royal Ontario Museumissa joka oli hieman kuin New Yorkin luonnontieeteellinen museo mutta pienempi. Tällä hetkellä raflassa Montréalissa, parin tunnin päästä lähtee bussi Burlingtoniin. Ihanaa päästä taas "omaan" sänkyyn, vaikka reissu oli hauska niin neljä yötä neljän tytön kanssa alkaa väkisinkin rassata hermoja, varsinkin kun kylppäreitä oli vain yksi:D Ja kylppäristä puheen ollen, pääsin vihdoinkin kunnolliseen saunaan!! En uskaltanut toivoa saunan suhteen liikoja Montréalin saunan jälkeen, silloinhan kyseessä oli 55 astetta ja vedenheittokielto.. Mutta toisin kävi! Sauna oli vallan normaali ja jopa lämmin, tosin vettä piti heittää juomapullolla kun nappoa ja sankoa ei löytynyt mistään. Tän saunan voimin jaksan odotella Suomeen asti!



Huomenna onkin sitten Kiitospäivä ja ollaan menossa Clintin perheen luokse Stoween kiitospäiväaterialle. Tosi kiva päästä aitoon amerikkalaiseen perheeseen näkemään miten kiitospäivää vietetään, itselläni ei ainakaan ole muuta tietoa kuin että tiedossa on kalkkunaa. Jos olosuhteet ja aika sallii niin suunnitelmissa on myös kävästä huomenna rinteessä korkkaamassa uudet snoukkakengät, Clint nimittäin asuu ihan Stowen rinteiden vieressä.

Loppuviikosta lataan kuvat reissusta nettiin heti ku saan kunnon yhteydet ja teen myös oman postauksen Niagaran putouksista. Sitä odotellessa hyvää Kiitospäivää!


maanantai 22. marraskuuta 2010

Toronto Päivä 2

Tokan päivän aamu lähti liikkeelle hitaasti mutta lopulta päästiin sängystä ylös ja kaupungille. Tarkoituksena oli katsella Toronton Jouluparaatia joka on kuulemma maan suurin, mutta joku muukin oli päätynyt samaan suunnitelmaan. Ihmistä oli kuin meren mutaa joten paraatista näkyi vaan pätkiä sieltä täältä ja lähdettiinkin pian jatkamaan matkaa. Fede halusi tutustua Casa Lomaan, joka oli jonkinlainen moderni linna tai vastaava joten kulutettiin siellä muutama tunti, ihan kivan näköinen tönö.

Linnan jälkeen hypättiin metroon ja ajettiin johonkin päin Torontoa sillä Federican kaveri oli kutsunut meidät kahville. Välissä piipahdettiin kuitenkin syömässä mäkissä ja täytyy sanoa että oli kamalin McDonald's-kokemus ikinä koskaan! Hamppari oli kylmää ja ranskikset kuivia, asiakkaiden keski-ikä n. 85 vuotta ja vessassa oli pinkki laatikko johon pyydettiin jättämään käytetyt huumeruiskut. Ällöttävää. Tästä selvittyämme pääsimme kuitenkin Feden italialais-kanadalaisen ystävän luo kahville ja tutustuimme mm. Zizoon, sekopäähän bostoninterrieriin. Kahvittelun jälkeen oli vuorossa päivän kohokohta, Pohjois-Amerikan korkein torni CN Tower (553m). Torni oli vielä vuoteen 2007 saakka maailman korkein, kunnes Dubaihin pykättiin vielä pari sataa metriä korkeampi rakennus. Hienot oli näkymät pimenevän Toronton yli ja mahassa väänsi kun seisottiin lasilattialla jonka läpi näkyi liikenne puoli kilometriä alempana!

Nyt siis taas hotellilla ja kello lähenee uhkaavasti yhtä joten olisi nukkumatin aika. Huomenna aikasin ylös sillä ohjelmassa on Niagaran putoukset! Suuret odotukset siis huomista kohtaan! Juttua purosta huomenna illalla tai viimeistään keskiviikkona ja toivottavasti kuviakin saan latailtua mahdollisimman pian. Nyt kuitenkin hyväyö kaikille!

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Hyvää yötä ja huomenta

Kello 03:09, Federica ja Nicki nukkuu, ootellaan Danan ja Nooran kans pizzaa olkkarissa. Ilta oli aika mieletön, googlattiin netistä Top 10 Toronto Nightclubs ja suunnattiin numero ykköseen. Saavuttiin Club Muzikin portaille puolenyön aikaan ja siinä jonotellessa todettiin että paikkaan vaaditaan tytöiltä 21 vuoden ikä ja pojilta 25. Sisään ei pääse edes t-paidalla, saati sitten lenkkareilla. Maksettiin kiltisti $20 pääsymaksu + narikka ja kipitettiin baaritiskille. Oli kiva ylläri kun minimisumma luottokortille oli 80 dollaria! Onneksi oli käteistä mukana...

Kaiken kaikkiaan yökerho oli vallan mainio, asiakaspaikkoja 3000 ja parhaimpana iltana auki on myös yläkerta ulkouima-altaineen ja patioineen. Tällä kertaa oli tyytyminen yhteen kerrokseen. Hauskaa riitti kun seurattiin vierestä paikallisten menoa, paikka oli selvästikin se johon tultiin näyttäytymään kerran viikossa upouuden mekon kanssa. Porukka tanssi niin hillitysti ja hallitusti että päätettiin tyttöjen kanssa ottaa tanssilattia haltuun kunnon muuveilla, kerättiin aika paljo kummia katseita :D

Mut nyt tuli pizza, rupeen syömään ja sit meen Feden ja Nickin viereen haiseen valkosipulille. Hyvää yötä mulle ja huomenta sinne Suomeen, huomenna kattoon Joulupukki-paraatia ja muuta mukavaa!

lauantai 20. marraskuuta 2010

Good Morning Toronto

Matka Torontoon alkoi eilen illalla kello seitsemän aikaan ja jatkui läpi yön. Puolenyön aikaan Montréalissa vaihdettiin ikivanhasta Greyhoundista upouuteen kaksikerroksiseen bussiin, jossa vietettiin seuraavat seitsemän tuntia puoliunessa. Hotelliin pääsimme heti aamulla ja aika mukavalta vaikuttaa! Neljän hengen sviitti pitää sisällään kaksi makkaria, keittiön, olohuoneen ja ison parvekkeen. Hintaa on kuitenkin vain $40 yöltä per nenä! Suunnitelmissa on kokkailla ruuat itse ja säästä sillä tavalla rahaa tärkeämpiin asioihin - kuten shoppailuun.

Parin tunnin päikkäreiden jälkeen lähdettiin tutustumaan ydinkeskustaan ja tällä hetkellä datailen Hard Rock Cafessa. Kohta takaisin hotellille ja laittautumaan iltaa varten, suunnitelmissa jonkin sortin drinkkibaari ja yökerho. Tähän mennessä jutut on ollu aika levotonta johtuen vähäisistä yöunista joten katsotaan mihin ilta johtaa! Lisää infoa tulossa yöllä tai aamulla, adios!

perjantai 19. marraskuuta 2010

Kyllä mä täällä opiskelenki...

Tässäpä hieman esittelyä kursseistani täällä, kuvituksena kuvia kampukselta:


Obesity & Weight Control
Kuten nimi kertoo, kurssilla keskitytään ylipainon ja lihavuuden syihin, seurauksiin ja hoitoon. Paitsi todella mielenkiintoinen, myös erittäin ajankohtainen kurssi niin Yhdysvaltojen kuin Suomenkin painoindeksin takia. Tiesittekö muuten että 70% aikuisista amerikkalaisista on ylipainoisia ja heistä 30% on lihavia. Tämä tarkoittaa sitä että kaksi kolmesta vastaan tulevasta jenkistä on ylipainoinen. Täällä Vermontissa sitä ei huomaa mutta ei tarvitse mennä montaakaan osavaltiota etelämmäksi kun tilastot alkavat pitää paikkaansa. Tiesittekö myös että  niissä osavaltioissa joissa ylipaino ja lihavuus on yleisintä, on myös eniten McDonaldseja. Siinäpä tieteellistä korrelaatiota. Huolestuttavinta on se että myös lapsista enemmistö alkaa olla ylipainoisia. Suomalaiset eivät voi paljon elvistellä, samassa lihavuuskartassa Suomen lukemat olivat vain n. 10 prosenttiyksikköä alhaisemmat.





Nutrition Through The Life Cycle
Ehdottomasti paras kurssi millä oon koskaan ikinä ollu. Käsittelee ravitsemusta ihmisen koko eliniän aikana lähtien raskausajan tarpeista ja päättyen vanhusten ravitsemukseen. Tällä hetkellä ollaan menossa murrosiässä. Opettaja on ihan loistava, tietää todellakin mistä puhuu ja osaa myös opettaa sen opiskelijoille. Tätä opettajaa tuun kaipaamaan Suomessa. Ja jos ei mitään muuta niin ainakin nyt ettei lapselle saa sanoo että saat jälkiruokaa vasta kun oot syöny lautasen tyhjäksi.

Fundamentals of Nutrition
Perussettiä ravitsemuksesta. Kurssilla käydään läpi kaikki mahdolliset ravintoaineet hiilareista protskuun ja A-vitamiinista molybdeeniin. Osa on ihan tuttua juttua ja välillä mietinkin miksi oikein istun tällä kurssilla mutta sitten opettaja latookin taas pöytään ihan uutta asiaa. Myös tämä opettaja on mainio, eläkeikä on jäänyt taakse jo ajat sitten ja silti mies jaksaa hypellä portaita ylös ja alas, ravata ympäriinsä ja havainnollistaa kyykistelemällä miten lihakset käyttää energiaa. Tämä syksy onkin Dr. Carewn viimeinen, 41 vuotta opettajana Vermontin Yliopistossa saa kuulemma riittää :D


Exercise Prescription for Sport, Health, Fitness & Performance
Tää on myös yks mun lemppareista. Kurssi muistuttaa valmennuksen kursseja Jyväskylässä, laaditaan harjoitusohjelmaa ja niin edelleen, mutta näkökulma on eri. Jyväskylässä valittiin koehenkilöt ja laadittiin heille harjoitusohjelma sen mukaan halusiko koehenkilö kehittää kestävyys-, voima- vai nopeusominaisuuksia. Täällä keskitytään lähinnä siihen mitä pitää ottaa huomioon harjoitusohjelmaa laadittaessa eri ihmisryhmien kohdalla. Tähän mennessä ollaan käyty läpi mm. raskaana olevat, vanhukset, lapset, ylipainoiset sekä jotain sydän- tai keuhkotautia tai osteoporoosia sairastavat. Kohteena on tavalliset ihmiset, urheilijoita ei juuri käsitellä, koska jokaisen lajin kohdalla ohjelman laatiminen on kuitenkin erilaista. Eniten kurssissa pidän kuitenkin opettajasta. Mies tietää mistä puhuu, hänellä on vahvat mielipiteet asiasta ja hän myös kertoo ne. Eikä vahva irkkuaksentti pahenna asiaa yhtään:)



En tiedä muista amerikkalaisista yliopistoista mutta tässä yliopistossa kurssien vaatimustaso on kummallinen. Tekemistä ja lukemista on paljon ja hyviä arvosanoja saadakseen pitää todellakin opiskella, mutta samaan aikaan tuntuu siltä että opettajat tekevät kaiken mahdollisen että opiskelijat yltäisivät hyviin arvosanoihin. Suomessa arvosanat ovat täysin opiskelijan omalla vastuulla, jos tentti ei mene läpi tai arvosana on huono, ei ole muuta mahdollisuutta kuin käydä uusimassa tentti tai suorittaa kurssi uudelleen ensi vuonna. Täällä uusintatenttejä ei oikeastaan järjestetä ja jos kurssin yleisarvosana tentistä on heikko, opettaja antaa yleensä lisätehtäviä tai arvostelee tentin eri lailla jotta arvosanat nousisivat. Esimerkiksi edellisessä tentissäni koko luokan yleisarvosana oli aika heikko joten opettaja kysyi seuraavassa tentissä bonuskysymyksinä samoja kysymyksiä uudestaan, näillä bonuspisteillä oli mahdollista korottaa arvosanaa. Ja Nicki kertoi saaneensa 6/12 pistettä esseestä johon ei vastannut lainkaan! Opettaja oli kirjoittanut pisteiden viereen että haluaa motivoida oppilaita antamalla hieman lisäpisteitä. Siistiä:D Luulen että löyhä arvostelu johtuu siitä että koulutus maksaa täällä niin paljon. Vanhemmat maksavat kymmeniä tuhansia dollareita vuodessa lastensa opiskelupaikasta ja haluavat tottakai heidän pärjäävän hyvin. Ja jos opiskelijat saavat huonoja arvosanoja se on selvästikin opettajan syy, ei opiskelijan itsensä.

Paras puoli täällä on se, että opettajat ovat TODELLA päteviä. Suomessa olen tottunut siihen että suurin osa opettajista on tutkijoita jotka opettavat siinä ohessa. Tietävät siis kyllä mistä puhuvat mutta pedagogiset taidot ovat vähän niin ja näin. Luennot on myös rakennettu järkevästi ja tenttejä on tasaiseen tahtiin jolloin yhteen tenttiin luettava asiamäärä ei ole mahdottoman suuri. Opettajien ja oppilaiden välinen kommunikointi on myös yleisempää täällä kuin Suomessa, joten luennot eivät ole opettajan monotonista yksinpuhelua.



Kursseja ja opettajia tulee siis taatusti ikävä kun täältä Suomeen palaan ja muutenkin harmittaa kun Jyväskylässä ei voi opiskella ravitsemusta. Se tuntuu nimittäin ainakin nyt tosi vahvasti omalta jutulta, täytyy selvittää miten voin suorittaa kursseja etänä tms.

Tällaista löpinää siis opiskelusta, kurssit alkavat kohta olla lopuillaan ja lopputentit lähestyvät uhkaavasti. Sitä ennen on kuitenkin vuorossa viikon mittainen kiitospäiväloma joka alkaa JUURIKIN NYT! Reilun kolmen tunnin päästä hypätään bussiin ja suunnataan nokka kohti Montrealia, siellä bussinvaihto ja matka jatkuu Torontoon. Suunnitteilla on yksityiskohtainen matkapäiväkirja joten tiedossa levotonta meininkiä ja huonoja juttuja, pysykää siis kanavalla!