Blogini tarkoitus on paitsi kertoilla ystäville ja sukulaisille matkan vaiheita, myös korvata yliopiston vaatima raportti vaihtopuolivuotisestani. Päädyin vaihtoraportin sijaan blogin pitämiseen koska tämä toimii samalla kätevästi myös matkapäiväkirjana jonka pariin voin myöhemmin itsekin palailla.
Vaihdon suunnittelun aloitin todenteolla viime syksynä. Olin jo kauan sitten päättänyt että sitten kun yliopistossa joskus opiskelen, tulee siihen myös ehdottomasti kuulumaan vaihtojakso ulkomailla. Myös Kerkko oli onneksi innostunut ideasta lähteä vaihtoon ja haimmekin molemmat vaihtopaikkaa täksi syksyksi. Viime lokakuussa alkoi vaihtopaikan etsiminen, meinasi kyllä hieman kiire tulla kun syksy menikin hujauksessa ja hakudeadline olikin jo muutaman päivän päästä käsillä! Päädyin Yhdysvaltoihin, koska halusin vaihtoon mahdollisimman kauas kun matkustaminen vaihto-ohjelman siivellä kuitenkin on suhteellisen halpaa kun ei tarvitse hotelleissa asustella. Australiakin käväisi mielessä mutta loppujen lopuksi hain pelkästään Yhdysvaltoihin. Lähden vaihtoon ISEPin kautta, mikä tarkoitti järkyttävää määrää paperityötä. Hakemukseen piti merkata 10 yliopistoa, joihin voisi vaihtoon lähteä, ja jokaiseen yliopistoon piti laatia oma kurssisuunnitelmansa. Melkoinen homma sanon minä! Lisäksi hakuprosessi kesti koko kevään ajan, kun ensin piti odotella kotiyliopistolta hyväksymistä vaihto-ohjelmaan, sen jälkeen odottaa ISEPiltä tietoa mihin yliopistoon on tullut sijoitetuksi ja vielä lopuksi hermoilla vastaanottavan yliopiston hyväksyvää päätöstä. Hermohan siinä meinasi mennä mutta hyvin kävi onneksi ja eiköhän vaiva ja odottelu ole sen arvoista:)
Hyväksymispäätös tipahti sähköpostiin toukokuussa ja sitten alkoikin viisuminhakuoperaatio. Täytettyäni noin 15-sivuisen hakemuslomakkeen ja vastattuani mm. kysymyksiin "Oletko terroristi?" ja "Oletko ottanut osaa kansanmurhaan?" sain hakemuksen lähetettyä. Sitten vain Helsinkiin suurlähetystöön haastatteluun joka olikin hakemuksen täyttämisen rinnalla helppo nakki. Loppukesä onkin sitten hurahtanut töitä tehdessä ja asioita hoitaessa mutta nyt alkaa kaikki viimein olla kasassa.
Tällä hetkellä tilanne on se, että minä suuntaan Amerikan mantereelle ylihuomenna ja Kerkko varailee parhaillaan lentoa Ateenaan, jossa aikoo syksyn viettää taloustieteitä lukien. Alivuokrasopparit asunnostamme kirjoitettiin tänään joten nyt voi hyvillä mielin lähteä reissuun kun tietää että omaan tuttuun kotiin pääsee sitten muuttamaan takaisin tammikuussa. Vuokralaisetkin vaikuttivat tosi kivoilta joten ihan mielellään jätän kodin ja kukat heidän hoidettavakseen. Huomenna suuntaamme molemmat Helsinkiin velikullan luo yöksi, onneksi Kerkko lähtee ainakin melkein kentälle asti saattamaan ettei tarvi ihan yksin matkustaa. Tässä siis viimeistä koti-iltaa vietetään viinilasillisen merkeissä, vähän alkaa olla haikeat tunnelmat. Kerkko kävi päivällä ostamassa Arnoldsin donitseja vuokrasopimuskahveja varten mutta eivät malttaneet uudet vuokralaiset ja vuokraisäntä kahvia jäädä hörppimään joten meille jäi kuuden donitsin urakka, saa tulla auttamaan :D
Nyt sanon heipat täältä ja keskityn ihan vaan fiilistelyyn, toivottavasti jaksoitte lukea tän kilometripostauksen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti