Long time no seen

Heippa piiiitkästä aikaa! Blogin päivitys on vähä jääny ja kaikkee on tapahtunu niin paljo että jos sen tähän kirjottaisin niin melkonen romaani tulis. Lyhyestä virsi kaunis, viime viikkoihin on sisältynyt kahden päivän vaellusreissu upeissa (ja kylmissä) maisemissa Vermontin vuorilla (kuvia täällä), ainakin kolme tenttiä, sekalaista tapahtumaa kampuksella ja kampuksen ulkopuolella, sekä roadtrip. Roadtripistä sen verran että vuokrattiin tytsyjen kans auto päiväksi ja ajeltiin Burlingtonin ympäristössä, käytiin viimein Vermontin pääkaupungissa Montpelierissä sekä muutamassa muussa pikkukylässä, löydettiin sattumalta upea vesiputous ja vierailtiin Ben&Jerry’s jäätelötehtaalla. Matkalla auton peräkonttiin eksyi myös viisi kurpitsaa, ne olivat peräisin kurpitsafarmilta jonka ohi ajettiin. Farmi oli kiinni mutta kurpitsat lojuivat pihalla ja koska haluttiin muutama pallero mukaan, niin jätettiin rahaa oven alle ja napattiin oranssit kaverit mukaan. Kymmenen dollaria viidestä kurpitsasta saattaa kyllä olla aika alakanttiin mutta ajatus oli tärkeinJ Nyt kurpitsat mollottavat hyllyllä ja odottavat kaiverrusta.

Kurpitsoista aasinsilta tulevaan viikonloppuun: Tänä viikonloppuna Amerikassa juhlitaan siis Halloweenia. Kyseessä oli alunperin sadonkorjuukauden päätösjuhla, johon liittyi myös henkien karkotusta kokkotulia polttaen. Halloween on Yhdysvalloissa joulun jälkeen suosituin juhla joten ei ihme että se on tehnyt tuloaan jo jonkin aikaa. Talojen koristelu kummituksilla ja kurpitsoilla alkoi hyvissä ajoin lokakuun alussa, aika lailla samaan aikaan kun joulukonvehtit ilmestyivät kauppojen hyllyille Suomessa. Oon aika innoissani Halloweenista ja myös amerikkalaiset on ihmeissään kun kerron ettei Suomessa sitä juhlita. Odotettavissa on siis lapsia naamiaisasuissa kiertämässä ovelta ovelle karkin ja keppostelun merkeissä ja yliopisto-opiskelijat ottavat tietenkin hyödyn irti tästäkin juhlasta. Vähän isompiakin lapsia on siis naamiaisasuissa liikkeellä. Kolusimme tyttöjen kanssa viime viikolla Burlingtonin suurimman Halloween-kaupan ja jokaiselle löytyi oma asu, itse aion sonnustautua merimieheksi. 

Halloweenista tulee siis juttua blogiin ensi viikon puolella, mutta vielä on muutama päivä viikonloppuun. Viime perjantaina lensin New Yorkiin äitiä ja isää vastaan, vanhemmat ottivat hyödyn irti siitä että tyttö on Amerikassa :) Tällä hetkellä istutaan bussissa kohti Kanadaa, tehdään pikaviisiitti Montréaliin. Huomenna takaisin ja sitten lähteekin lento jo New Yorkiin ja Suomeen. Itse pysyttelen täällä vielä parisen kuukautta täydennettyjen karkki- ja hapankorppuvarastojen voimin. Amerikkalaiset karkit on kamalaa kuraa, olikin jo ikävä Kaatissäkkiä ja Sirkusaakkosia ja tietenkin Fazerin sinistä!

Montréal

Keskiviikkoa elellään ja pari päivää on kulunut Montréalista toipuessa. Reissu oli vallan vaiherikas ja oikeastaan kaikki mikä voi mennä pieleen menikin pieleen. Mutta hauskaa oli silti ja melkoisella varmuudella käydään katsastamassa kaupunki vielä uudelleen, bussimatka sinne kun kesti ainoastaan reilut pari tuntia.

Seikkailu alkoi torstain ja perjantain välisenä yönä kello puoli kolme, kun hyppäsimme Nooran ja Magalin kanssa taksiin ja huristelimme Burlingtonin lentokentälle, josta bussin oli tarkoitus lähteä 04.15. Kello 04.25 huomasimme että kello on liikaa, juoksimme ulos pysäkille varmana siitä että bussi oli jo lähtenyt. Onneksi se olikin vähän myöhässä ja saapui vähän puolen jälkeen, onni onnettomuudessa! Bussissa yritettiin nukkua mutta siitäpä ei tullutkaan mitään koska eräs kanssamatkustaja kuorsasi niin kovaa että kuulin metelin korvatulppienkin läpi vaikka istuttiin bussin takaosassa ja kyseinen mies etuosassa. Mukavaa. Juuri kun nukahdin saavuimme Kanadan rajalle ja kaikkien piti kömpiä passintarkastukseen. Puoli seitsemän aikaan saavuttiin Montréaliin jossa Magalin kaveri oli meitä vastassa ja opasti hostellille. Pari tuntia odoteltiin kauppojen aukeamista ja iskettiin kaupungille, päivä kului shoppaillessa ja ranskan kieltä ihmetellessä. Montréalin asukkaista suurin osa on ranskankielisiä ja joka puolella näkee ja kuulee ranskaa. Osaa ne onneks englantiakin:) Illalla käytiin syömässä Kanadan erikooisuutta Poutinea. Kyseessä on läjä ranskalaisia haluamallaan juusto- ja maustesoosilla, vallan erikoista siis.

 Lauantaiaamu valkeni kun Federica herätteli ja ilmoitti että oli päässyt perille, sillä oli perjantaina vielä tentti joten se ei päässy tuleen samaa matkaa meidän kanssa. Fede halus lähtee kaupungille ja mä ja Noora jäätiin vielä nukkuun, päivän onnettomuudet alkoikin sit siitä kun ilmotin Fedelle vahingossa väärän metroaseman tapaamispaikaksi. Jenkkilän prepaid-puhelimet ei siis toimi ulkomailla kuten saatiin huomata, yritettiin kyllä ettiä Fedeä sieltä väärältä metroasemalta, tuloksetta. Illalla onneks tavattiin hostellilla joten loppu hyvin kaikki hyvin. Mutta ennen sitä tapahtukin sit kaikenlaista muuta. Ensinnäkin oltiin AINA myöhässä kun sovittiin jotain. Magali kulki aika paljon sen kaverin kanssa ja mä Nooran kanssa omia polkuja. Joka ikinen kerta kun sovittiin joku tapaamisaika joku oli myöhässä ja hermoja menetettiin puolin ja toisin. Nooran kans oltiin myöhässä eka koska ei saatu huoneen ovee lukkoon ja piti oottaa henkilökuntaa lukitseen se. Seuraavan kerran oltiin myöhässä koska ei saatu huoneen ovee auki ja piti oottaa henkilökuntaa avaan se. Sitten oltiin myöhässä vielä lisää koska metro meni rikki ja jouduttiin oottaan puol tuntia korjausta.

Shoppailujen jälkeen oltiin palailemassa Nooran kans hotellille ja pysähdyttiin puistoon katselemaan kesyjä oravia, ilmeisesti ihmiset ruokkii niitä koska ne ei pelänny yhtään ja tuli ihan lähelle ku oli paikoillaan. Joku fiksu ihminen voisi ajatella että jos oravalle ojentaa sormensa se puree mutta kyseinen ajatus ei käyny mun mielessä. Niinpä yks hirviö nappas mun sormeen kiinni, oli muuten terävät hampaat! Soitin ihan paniikissa lääkäriin koska olin ihan varma että saan kaikki taudit vesikauhusta lähtien mut lääkäri sano että niin kauan ku sormi ei turpoo tai ei nouse kuume nii ei oo mitään hätää ja vesikauhua ei sillä alueella oo. Ja vielä en ainakaan oo merkkejä oravaksi muuttumisesta joten eiköhän se tästä:) Mutta ottakaa neuvosta vaari älkääkä ruokkiko oravia.

Kaikkien kommellusten välissä oli kuitenki ihan kivaaki, käytiin kivoissa kaupoissa ja pyörittiin vanhan Montréalin alueella. Ja ettei koko reissu olisi mennyt ihan shoppailuksi piipahdettiin myös nykytaiteen museossa joka oli kylläkin aika tylsä. Illalla löydettiin ihan huippu yökerho, sitä ennen tosin joku sylkäisi parvekkeelta suoraan Federican tukkaan. Oikein kiva.

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa että reissu oli kaikesta huolimatta oikein onnistunut ja hauskaa oli. Omasta mielestäni Montréal ei ole mitenkään ihmeellinen kaupunki, ihan kiva mutta mitään erikoista siellä ei oikeastaan ole. Tai sitten ei vain löydetty niitä erikoisuuksia. Pitänee tehdä uusi reissu sitten kun on lunta maassa.

Pyöräilyä ym. mukavaa

Pientä hiljaiseloa blogin puolella, pahoittelen. Vaikka koulua ei ole hirveesti niin kummasti päivät täyttyy tekemisestä, johtuu varmaan siitä kun kaikki asutaan samassa talossa niin on helppo piipahtaa kylässä tai järjestää muuta kivaa. Omassa huoneessa ei tuu juurikaan vietettyä aikaa muuten ku nukkumalla joten koneellakaan ei siis tuu oltua. Kaiken kaikkiaan tänne kuulu pelkkää hyvää, tykkään päivä päivältä enemmän Burlingtonista ja elämästä täällä. Muutamat kaverit on jo vakaasti päättäny jatkaa puolen vuoden vaihtoa vuoden mittaseks ja on se itselläkin käyny mielessä. Mutta älkää pelätkö en aio jäädä:) Luulen myös että vaikka nyt hirvittääkin se kuinka nopeesti aika täällä menee niin kuukauden parin päästä voin olla jo aika valmis lähteen takas kotiin. Viimeistään varmaan sitten alan parkumaan koti-ikävää kun joulu alkaa lähestyä:D Ja joulusta puheen ollen sain eilen tietää saavani parhaan joululahjan mitä voisin ikinä toivoa, Kerkko nimittäin varas lentolipun New Yorkiin jouluaatoksi, parhautta! Oon kuljeskellu täällä hymy takaraivossa asti eilisestä lähtien ja jauhanu joulusta, porukka alkaa kattoo mua vähän oudosti jo...  

Mutta jouluun on kuitenki vielä melkein kolme kuukautta, se on pitkä aika ja samalla tosi lyhyt. Yritän olla ajattelematta sitä liikaa ja keskittyä elään hetkessä, sitähän varten täällä ollaan:) Joten kuulumisiin:

Viime lauantaina pinnistelin aamukuuden aikaan ylös sängystä ja suuntasin Outing Clubin majalle, jossa sullouduin kahdeksan muun ihmisen, kolmen pyörän sekä reppujen ja nyssäköiden kanssa pakettiautoon. Puolentoista tunnin köröttelyn ja upeiden maisemien jälkeen saavuimme East Burken pikkukylään. Tarkoituksena oli viettää lauantai maastopyörän päällä ja sunnuntai patikoiden samoissa maisemissa, suunnitelmat menivät tosin päivän mittaan uusiksi. Kyseessä oli siis yliopiston ulkoilmaklubin maastopyöräretki johon ilmottauduin parisen viikkoa sitten. Pyörät vuokrattiin Burken vuokraamosta aamukymmeneltä ja ajoaikaa oli kuuteen asti, tämä kahdeksan tuntia Trekin selässä käytettiinkin aika huolella tunnin lounastaukoa lukuunottamatta:) Alue jossa ajelimme on nimeltään Kingdom Trails, jonka Bike Magazine listasi vastikään Pohjois-Amerikan parhaaksi polkuverkostoksi. Repikää siitä! Pyöräsuunnistusta East Burkeen kiitos:) Polut oli kyllä $30 pyörävuokran ja $10 ajoluvan arvoisia, alueelta löytyi ihan mieletöntä alamäkipätkää, tappoylämäkiä, teknisiä polkuja ja chillailureittejä. Tykkäsin! Tarkoituksena oli tosiaankin yöpyä alueella ja viettää sunnuntai patikoiden mutta parit loukkaantumiset (yks tyttö ajo puuta päin ja toinen sai sääreen syvän haavan) pakotti lähteen takasin Burlingtoniin jo lauantai-iltana. 

Mitähän muuta tänne.. Kurssin Obesity & Weight Control tentti tuli ja meni, sain A:n, jee! Oli kyllä aika helppo, pelkkää monivalintaa ja oikein/väärin-väittämiä. Tiistaina kokattiin Nooran kans makaronilaatikkoa, oli kyllä ihan ylihyvää! Kutsuttiin meidän puolisuomalainen Clint syömään ja tais sekin tykätä kun haki kahesti lisää. Hyvä me! Makkiksen jälkeen lähettiin naapurikylään elokuviin Nooran, Federican, Clintin ja Clintin kaverin kanssa, pojat halus ehdottomasti nähdä uusimman Resident Evilin 3D-versiona joten katottiin sitten se. Olihan se ihan viihdyttävä..

Ja tattadadaaaaa! Neljän tunnin päästä soi kello ja tämä tyttö hyppää Nooran ja Magalin kanssa Greyhoundiin ja matkaa Kanadan puolelle Montréaliin! Oon ihan superinnoissani, eka reissu Vermontin ulkopuolelle! Bussi lähtee tosiaan aamuneljältä koska luultiin että se on ainoa bussi joka kulkee Montréaliin, äsken hoksasin että on niitä muitakin. Mutta väliäkö tuolla, ainakin ollaan perillä ajoissa, noin 6.45 siis:D Tiedossa shoppailua, nähtävyyksiä ja yöelämää. Federica liittyy seuraan lauantaiaamuna koska sillä on vielä huomenna tentti. Itsekin yritän vielä suorittaa viime hetken opiskelua koska mulla on tentti maanantaina illalla ja tullaan reissusta maanantai"aamuna" kahdelta, katotaan miten käy. Lisäksi pitää pakata ja lukee vähän Montréal-tietoutta joten nyt sanon heipparallaa, koitan heti alkuviikosta päivittää reissukuulumisia!